Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Saman kuun 19 päivästä alkain kuljeksimme sitten paikasta paikkaan, mitään erinomaista tapahtumatta. Sanoimme olevamme milloin toisesta pitäjästä, milloin toisesta. Vihollisen armeijan asemasta kirjoitin sillä aikaa kreivi Taubelle. Nimismies Flöger'in vaimo tutki minua myöskin hyvin tarkasti.
Pitäjästä pitäjään, kylästä kylään hän ajeli vanhalla hevosellaan ja oli yhtä tervetullut ja yhtä hartaasti odotettu kuin mikä tohtori Bolliger tahansa uudempina aikoina. Välskäri oli vapaa kuin taivaan lintu, sukkelapuheinen ja hauska, höysti katkerat rohtonsa hupaisilla jutuillaan, ja mihin vain tulikin, sai hän aina olla varma tapaavansa katetun pöydän ja puheliaan emännän.
laulettiin suutari Hulkon, Matin häistä tekemässä pilkkalaulussa, jota vuosikaudet loiloteltiin ympäri pitäjästä, mutta mikä esti Ilolaista laskemasta Tildaa pois, sitä ei kukaan tietänyt. Minä arvelin, että ehkäpä emäntä oikeastaan Ilolassa pitikin ohjaksia, vaikka sitä ei maailma tiennyt; ja sen minä tiesin jotta emäntä piti Tildasta yhtä paljon kuin omista lapsistaankin.
Tästä päättivät kaikki ihmiset, että lahjoituksen oli tehnyt tuo paikkakunnassa rikkaudestaan tunnettu Ylikylän Ahonen, jolle puoli pitäjästä oli velassa. Kummako siis, jos seuraavana kesänä kiitolliset seurakuntalaiset oikein miehissä keräytyivät viimeiseen lepo-kammioon saattamaan rusthollari Heikki Ahosta. Minäkin olin haudalla. Samana päivänä haudattiin myös Uuron Kössi.
Keväällä aikaisin jäiden joukkoon lähtee monesta pitäjästä veneitä suurempia ja vähempiä, kussakin 8 miestä ja parin kolmen kuukauden ruoka. Kolme eli neljä venettä pysyvät toinen toistansa läsnä keskinäiseksi avuksi tältä haikialla matkalla. Jäävuoren kohdatessansa sitovat veneen varjon puolella ja koettelevat onko hylkeitä.
Siten muodostuivat sukunimet: Ilvan Havaisten kylästä Eurassa; Pagvalin Pakalan ja Panelius Panelian taloista, molemmat Kiukaisissa; Yrjander Yrjälän talosta Eurassa; Kållberg Kollan ja Kordelin Kortelan talosta Rauman maaseurakunnassa; Eurén Euran ja Lapenius Lapin pitäjästä.
Emäntä oli kotona ja asetti kahvikuppeja tarjottimelle par'aikaa, kun isäntä tuli tupaan. "Terveisiä kirkolta," sanoi isäntä. "Kiitos, kiitos," vastasi vanha isäntä. "Mitä kirkolta kuuluu?" "Salovaaran Maila kuulutettiin. Sulhanen on aina V lahden pitäjästä. Kuuluu hänellä olevan aimo talo." "Oohoo, vai niin." "Valva siis jäi sian-nahkaa kantamaan," virkkoi emäntä vähän ivallisesti.
"Mistä olette kotoisin?" kysyi kirkkoherra toistamiseen kowemmasti, ikäänkuin peljäten, ettei mies olisi ensimäistä kysymystä kuullut. "Tuolta H n pitäjästä", sanoi mies wärähtelewällä äänellä, sijoitellen taasenkin jalkojansa, nostamatta katsettansa ylös lattiasta. "Onko teillä mitään asiaa?" kysyi kirkkoherra. "Onhan sitä." "Sanokaa nyt asianne", kehoitti kirkkoherra.
Wiimein käwi asia siksi, ettei hän ollut kotonaan paljon milloinkaan, waan kulki paikasta paikkaan, talosta taloon, pitäjästä pitäjääseen, maakunnasta maakuntaan, walmistamassa ja tukemassa alkamaansa oppia. Kauhea hätähuuto kajahti w. 1808 ympäri koko Suomen. Tuli, näette, tiedoksi, että sota jälleen oli alkanut. Se täytti jokaisen Suomalaisen sydämen pelolla ja kauhulla.
Piiat sitä ensin kertoivat, vaan eivät tietäneet, missä asti Mauri oli ollut; mutta kyllä minä sen nyt jo varmalta taholta olen kuullut, että hän on käynyt K-veden pitäjässä Ruoholan talossa, josta isäntä tulevalla viikolla tulee talonkatsojaisiin. Nähkääs, se on sieltä, josta lukkarikin tänne tuli, samasta pitäjästä." "Vai niin, vai aikoo Mauri nyt naimisiin mennä."
Päivän Sana
Muut Etsivät