Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
"Olenpahan talonpoika V:n pitäjäästä; pääasia on vaan, että saan maksun edestä mitä olen pyytänyt?" "Johan olen sanonut, että saatte, mutta mitä teidän hevosellenne pitää antaa ruoaksi?" "Kaksi kappaa kauroja tällä kerralla." "Niitä ei ole meillä; halla pani kaurat tänä vuonna, ja vanhoja ei ole." "Ohria teillä on?" "On." "No antakaa niitä sitten pari kappaa!"
Heidän sukunsa oli vanhimpia ja etevimpiä pitäjäässä; Nesiläiset olivat aina olleet ensimmäisinä johtajina kaikissa kiistoissa, jotka olivat syntyneet talonpoikain ja pappien, taikka ankarien voutien välillä. Bårdin isän-isä oli kerran nuoruudessaan ajanut erään voudin tykkänään pitäjäästä pois, ja sen hän teki tavalla semmoisella, että vouti töin tuskin hengissä kahakasta pääsi.
Niin hänkin unohti viattoman herttaiset onnensa päivät Halkipohjan kunnahilla haaveksivan Marin kanssa, unohti ne, ja jos muistikin niitä, niin muisti ylenkatseella. Toisesta pitäjäästä nai hän ja upporikkaan sai hän; ja komea oli elämä Koivulassa, siell' oli Jumalan vilja ja tanssi sydänten riemuna. Pian se Marin pikku Joel kuoli; Herra sen korjasi pois huonon äidin hoidosta, ajatteli Mari.
"Tuo wieras on niin kummallinen; hänellä ei ole mitään muuta mielessä kuin Kontti=Anna!" ehätti talon isäntä siihen sanomaan. "Mikä Kontti=Anna hän on?" kysyiwät matkustajat. "Onpahan waan eräs wanha ämmä täältä, joka palaa toisesta pitäjäästä kerjäämästä", selitti isäntä. "Oh, eikö sen parempi?
Siellä saa matkustaja usein astua rattailta maahan lauttauspaikoilla. Kun Parikkalan pitäjäästä matkustetaan pohjaiseen päin Kerimäkeen, Sääminkiin ja Savonlinnaan on neljä lauttaus-paikkaa kulettavana, mutta se maksaa vaivan. Tie kiertelee veden ympäröimää Punkaharjua pitkin, päästä päähän saarta, joka on lähes puolen peninkulman pituinen.
Olipa Bård'in iso-isäkin kerran nuoruudessaan ollut mukana tälläisessä kapinassa ja ajanut voudin pitäjäästä tiehensä, jonka karkoituksen hän teki semmoisella rajuudella, että vouti hädin tuskin pääsi hengissä matkoihinsa.
Hän asui kotonaan vanhan isänsä kanssa, joka oli halvattu, eikä sentähden voinut tehdä mitään työtä. Sitten kosi häntä rikas maanomistaja, mutta sillä ehdolla, ett'ei isä saisi muuttaa heille, vaan hän maksaisi hänen edestään ja hankkisi hänelle asunnon pitäjäästä.
Minä olin poissa vanhempaini tyköä koko talvikauden, eräässä talossa hevosta toisen jälkiin ajamassa, ansaitakseni sillä tavoin ruokani. Se talo oli niin lähellä vanhempani majapaikkaa, että kuljin heidän tykönänsä yötä. Olin silloin 12 vuotta vanha. Erään kerran oli häät ylipäässä pitäjäästä, ja sen talon tytär, jossa olin hevospoikana, oli myös häihin kutsuttu.
Vähän se auttoi, jos hän äidin ja isän saisikin taivutetuksi; mitä sanoisi pitäjäs? mitä sanoisivat Haugstadilla? ja Åsenilla? ja siellä? ja siellä? Koko päivän hän kiusasi itseään tuolla ajatuksella, ja oli niin harmissaan ja niin pahalla tuulella, ettei välittänyt mistään. Mutta iltasella Leiv taas tuli hänen eteensä ihan kuin ennen. "Minä en huoli pitäjäästä", hän ajatteli.
Siinä suusta-suuksiin puhellessa minä uhkasin toimittaa koko hänen joukkonsa pitäjäästä pois, jos ei nimismiehen tyttärestä hetimiten tulisi hänen miniänsä. Pastori pani alussa kovasti vastaan, mutta lorun loppu oli kuitenkin se, että häät pidettiin. Hyvät häätpä olivatkin, vaikka morsian ei tanssinut; enkä minä muista koskaan nähneeni onnellisempaa pariskuntaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät