Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Siellä hän tarkkaan neuvoi sen matkan, neuvoi neuvomastakin päästyään. »Viimeisellä peninkulmalla matka menee kahden suuren järven väliin, josta ei pääse mihinkään väärään, täytyy mennä kuin ahvenen katiskaan.» Pistin kättä isännälle, ja tämä toivotti onnea matkalle. Lähdin tuulen vauhdilla astua suoltamaan ja arvelin, että kohta katkiaa yksi peninkulma. Kaunis oli päivä.
Ja innostus valtaa sotilaat, tuli palaa heidän poskillaan. Myrskyn tavoin he rientävät yli ihmisten ja hevosten ruumiiden, särkyneitten aseitten ja tykkien. He kaatuvat, mutta toiset kulkevat huutaen ja laulaen. He ovat saapuneet viinimäen reunalle ja katoavat pensastoihin. Laulua vaan kuuluu enää. Väliin välkähtää joku pistin. Mäen päällä raivoaa tuli yhä kiivaammin. Alhaalta kuuluu soitto.
Minä pistin käteni taskuun ja heitin äsken saadun avaimen kauas lattialle, ikäänkuin olisi se polttanut sormiani. Minua uskottiin, ja minä olin kuitenkin kamala, kummallista, tuo mies tuolla katurakennuksessa oli aina vieressäni, mihin menin, vaan vakavana, tyvenenä ja karkoittamattomana.
Joukkoonsa taas ennättäin, veress' yltä, hiessä päin, seisoi ruoskahansa käyden, kiskoi tuprun keuhkontäyden. Rivit reilaan, pistin päin! Leikkiin tuimimpahan näin rynnisti jo roimalaillaan, oli mies kuin kotimaillaan. Haastoi vahvaa suomeaan, huusi niinkuin niitullaan, kiitti, moitti, toimen mukaan, tollistaa ei saanut kukaan.
Kun tulin kotiin, otin heti esille hylkäämäni vanhan laatikon jalkasotamiehineen, jotka nyt asetin asentoihin tekemään kunniaa uudelle päällikölleen. Ja nyt ne näyttivätkin oikein pulskilta, kun päällikkö oli rintamassa, ja minä olin aivan ihastunut niihin. Samassa avattiin ovi ja äiti astui sisään. Nopeasti pistin käteni uuden everstin päälle, luullen sen olevan siellä hyvässä kätkössä.
Verikoira hypähti ylöspäin julmasti ulisten, rinta luotini lävistämänä, ja muutamia kertoja potkaistuaan ja ulinatansa jatkettuaan se heitti henkensä kymmenkunnan askeleen päässä minusta. Heti pistin uuden latingin kivääriini ja odotin, kunnes muu seurue tulisi.
Kaikki kalleudet, paperini ja todistukseni, pienimmästä suurimpaan saakka, kaikki, mitä olin Maryltä ja kauppaneuvokselta saanut, rahat ja muut semmoiset pistin pieneen vedenpitävään koteloon, jonka kätkin makuukojuuni, voidakseni tarpeen tullessa siitä ottaa, jos en muutakaan pelastetuksi saisi.
MEFISTOFELES. Täss' lipas on ja hiukan raskaskin, Muualta saamani! kätke kaappihin, Niin vannon sulle, sillä kurin Pian tytön järjen käännät nurin. Mä pistin sinne helyä kaikellaista, Lumoaksein sillä toista naista. Vaan laps' on laps' ja leikk' on leikki. FAUST. En tiedä tokko... MEFISTOFELES. Ain' oot Horju-Heikki! Kun vaan et itse mielis korukalua?
"'Kuinka saattaisin olla esemkofu, koska puhelen kanssanne? kysyin vastineeksi ja pistin kieleni suusta. 'En ole mikään henki, olen Ula, vanhan Landelan poika.
Oli, pistin todellakin ne taskuihini ... olen mies, jonka kanssa ei ole leikkimistä, lisäsi kreivi urhoollisen näköisenä. Niissä pistooleissa on teidän kreivillinen vaakunanne. Minun vaakunani! Niin, ne siis nähtävästi kuuluvat teille, herra kreivi. Kuuluvat minulle, sanotte huudahti viimemainittu. Niin juuri, teille... Kenen muun ne olisivat?
Päivän Sana
Muut Etsivät