Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
"Ka jäädään vaan", tuumaili Katri, mutta itsekseen hän ajatteli: "mikähän tuolla nyt on mielessä vai olisikohan tuolle tullut ikävä minua." Se ajatus tuntui niin hyvältä Katrista, jotta hän emännältä pyysi vaatteita ja teki oikean vuoteen itselleen ja miehelleen, pirtin lattialle.
Ja olihan se siellä. Tuossa hän tuli ylös Yrjön lähdepolkua kuivia katajia kainalossa ja kädessä lastuja. Näimme selvästi, miten hän kyyristyi pirtin nurkalle ja raappasi tulitikulla valkean, ja silmän räpäyksessä räiskyi jo tuli kuivissa katajoissa.
Mikko selaili kuitenkin tavan vuoksi, kun Aunokin karsinalasin luona hiljakseen luki Wegeliuksen postillaa. Pirttiin astui nyt reippaan näköinen nuori mies, joka hyvänsointuisesti sanottuaan hyvänpäivän istahti pirtin sivupenkille. Mitä vieraalle kuuluu? virkkoi Mikko samalla tutkivin silmin katsellen miestä päästä jalkoihin asti. Mistä kaukaa vieras on, ei suinkaan tältä kylältä?
Tämä herra ei ole viimeinen metsien eikä maitten ostaja.» Sen sanottuaan Hemmi käveli ylpeän näköisesti uunin eteen ja selin uunin suuta vasten seisahtui lämmittelemään ja kuivailemaan märäksi hiostuneita hartioitaan. Tympeästi hän siitä katseli pirtin kaikille suunnille, vaikka ei varsinaisesti mihinkään. Hemmin puhe antoi isännälle rohkeutta puolustautua.
Tämän ryövär korvest huomas Ja hän lausui iloissaan: Heittää paimen vienon vuonans, Ja susi kaartelee läsnä. Sillon työnsä kamalimman Tehdä päättää ryöväri, Ja niin vallas murhan kimman Hän kohden pirttiä rientää. Mutta pirtin akkunasta Laulu ihmeen ihana Vavahtavi häntä vastaan; Ja seisoo hirveä miesi.
Mutta muuten on niin herttainen, hauska ja iloinen mies, ettei paremmasta apua. Sen arvo ei näy pinnalla.» Vai niin iso mies teidän isäntä on, sanoi emäntä istuessaan pöydän takana syöntiään lopettelemassa. On se jyry mies se Sirkelius, sanoi asioitsija ja työntyi ulos. Kohta kuuluikin suksien kahaus, kun asioitsija pirtin peritse menevää tietä hurahti järvelle.
Sinä olet oikea hituri tänä päivänä. ROOPE. No johan sulla onkin viimeinen ruoto tukilla... Jos menisit sieltä pirtin alta tuomaan sen hypinlaudan. MIINA. Kun auttoi yhtä ainoata saavia... Kas mun tätä nyt! Kannattaakin...! KALLE. Yhtä ainoata aina kerrallaan. MIINA. Ovatko nämätkin nyt navettahakoja? Aivan silppua kaikki tyyni. Vie pirtin lattialle sitten, jos ei navettaan kelpaa! ROOPE. Hahaha!
Ratsumme satuloidut siellä tuhannet ratsut satuloidut, odottavat... No, itse ymmärrätte jos mitään ymmärrätte... TOINEN MUUKAL. Ah sukkela pää, sukkela! Mutta kustas kulet? Et noista portaista tänä iltana. ENSIM. MUUKAL. He' takatietä, takatietä tule! TOINEN MUUKAL. Aaah, hyvä veli! Menevät kiireesti oikealle. KANSA Pirtin luona: Jo tulevat, jo tulevat!
Miina juoksi nyytin luo ja alkoi sitä kopeloida; minullakin olisi ollut halu nähdä nyytin sisältöä, varsinkin kun sieltä alkoi kuulua omituista kalinata. Juoksin yli pirtin lattian nähdäkseni. Mutta samassa mummo huusi: »Hätis! lapset sarvien kimpusta. Mitäs teillä on siellä tekemistä? Hätis! Pellolle lapset!» Miina piipersi pikaisesti ovesta ulos, mutta minä jäin tupaan.
Souteleisin, jouteleisin lainehia lahden vaan, salmen poikki verkot veisin, paulat kautta korpimaan; siellä kanssa äityeni, armahani, harmahani, eleleisin yksin vain, tuuditellen tuskiain; puhtehilla syksy-illan lohdun langat kehrättäis, kuuhut kultais pirtin sillan, sirkat yötä ylistäis, hiljaa honkain huminoiden, hiljaa lahden laulun soiden äidin armaan sylihin pääni raskaan painaisin; hiljaa kulkis kutrejani käden vienon viihdytys, sammuis poltto poskiltani, verten kiiman kiihdytys, vaipuis aallot valtimoiden, tyyntyis tyrskyt unelmoiden, himon kosket hiljeneisi, synnin häivät hälveneisi, sammal surun lammen sais, hanki syksyn hautoais.
Päivän Sana
Muut Etsivät