Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Se paula, johon esi-isäsi houkuteltiin, kietonee sinutkin tämä Delila leikannee mystilliset kiharasi. Sinun luonteisesi eivät jätä mitään kesken. Poikkeeppas kerta siitä suorasta tiestä, joka on sinun edessäsi ja, vaikka sinä luulet, että kävelet kesäisten puitten välitse, sinä pian havaitset, että olet joutunut kammottavan salon synkkiin pimentoihin, joista ei kenkään voi pelastaa sinua!"
Silloin valahti välkkyvä valovirta sinivihreille laineille, kastehelmet kimaltelivat tiepuolessa kirkkaina, hopeanhohtavina, ja kuutamo kutoi kultalankojaan metsän salaperäisiin pimentoihin. Matka edistyi hitaasti. Aikaa oli tarpeeksi sekä nauttimiseen että ajattelemiseen. Ja ajattelemista oli myöskin.
Oi öistä kulkijata korpimaan, ken metsän synkkiin pimentoihin vaipuu, oi rinnassansa syttyy villi kaipuu kuin halu liekkumahan hurjimpaan! Hän näkee metsän synkät silmät vaan ja kuinka varjot yössä nousee, haipuu ja metsän viidakossa oksat taipuu ja esiin astuu kätköstänsä Pan. Hän huulillensa nostaa ruokopillin, hän soittaa, soittaa laulun hurjan-villin ja metsä sadoin äänin soi ja soi.
Pariin kuoltua hän meni naimisiin lankonsa Dēifoboksen kanssa, liittyi Troian valloituksen jälkeen uudestaan Menelāokseen ja eli hänen puolisonaan kunnioitettuna Spartassa. Hänet sekä muut Titaanit syöstiin silloin Tartaroksen maanalaisiin pimentoihin. Il. Od. Vaippa-sanalla on käännetty myös kreik. fāros ja peplos.
Mutta selvästikin se oli kissa; ja Mirandan sydän kääntyi sen puoleen sen istuessa siinä metsän siimeksessä tarkaten ihmislasta haaleilla silmillään. "Voi kaunis mirri! kaunis mirri!" Miranda kutsui ja hyväillen ojensi sitä kohti kätensä ja juoksi metsään. Ruskea kissa odotti hievahtamatta, kunnes hän oli tullut kymmenen askeleen päähän; sitten se kääntyi ja juoksi kauemmaksi pimentoihin.
Heljä, kovan onnen orja, heittää helyt, hylkää suvun, häipyy yksin tummaan yöhön vyötettynä pakkopaitaan, kaapuun katujoiden puvun. Näyt kummat hän näkee, hän tukkaansa raastaa, hän sankarisulhosta suuresta haastaa: »Te porttinne nää hänt' ylhäistä varten, oi, ylentäkää!» Jauri, rakkauden sokko, riisuu kypärän ja kalvan. Sydämensä päivää etsein painuu Turjan pimentoihin lailla vaeltajan halvan.
Mutta sama sana johtaa meitä Usein itkun korpeen kärsimyksiin; Se on ihmis'elon sadekuuro. Ilo, suru siten vaihetellen Seuraa elontiellä väistymättä Onnekas ken miehen tunteet myötä Astuu rohkeana pimentoihin! Jonk' on elo pelkkää huvitusta, Sen on sortuminen polttopuuksi; Ken taas pelkästään vaan kyyneleitä Elon tiellä saisi osaksensa, Märkänis kuin hirsi maassa maaten.
Suomalaisuuden päivä kohoo yhä korkeammalle, sen säteet tunkeutuvat yhä syvemmälle laaksojen pimentoihin. Ruotsinkielistä sivistynyttä säätyä kohdanneen herätyksen kansallisten velvollisuuksien tajuamiseen täytyi luonnonpakosta johtaa suomenkielisen rahvaan valistamiseen, m.m. jo sen vuoksi, että se ei muuten ikinä olisi kypsynyt käsittämään kansallisia oikeuksiansa.
Niiden alla olimme koko päivän suojatut helteeltä; mutta kun aurinko oli alennut taivaan rannalle, särkyivät sen säteet puunrunkoja vastaan ja jakautuivat pitkinä loistavina lankoina metsän pimentoihin, aikaansaaden siten suurenmoisen vaikutuksen. Välistä sen kehä tuli kokonaan näkyviin jonkun polun päästä ja täytti silloin ilman häikäisevällä valolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät