Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Voi äiti, yöhön pimeään hain kaatuneitten luota, en nähnyt kellään muotoa ma tuttavaista tuota. Nyt maailmassa viekkaassa en viihdy kauempaa, kun kuollehiss' ei ollut hän, ma toivon kuolemaa.» Sven Tuuvan isä kersantti ol' ollut aikoinaan, jo kuului Kustaan sodassa hän polveen harmajaan; maatilkustansa niukan sai nyt leipäpalasen, last' ympärillä yhdeksän, ja nuorin niistä Sven.
Hän nojasi kalpean, ennen aikojaan rypistyneen otsansa käteensä ja istui siinä etukumarassa, kunnes lampun aleneva liekki viimeisen kerran hulmahdettuaan sammui ja jätti hänet pimeään.
Minä pidin kynttilää samalla tavoin kuin hän ja tähystelin ulos pimeään yöhön. Heikosti saatoin nähdä mustat puuryhmät ja hieman valoisamman nummi-aukean, sillä kuu oli pilvessä. Ja sitten huudahdin ihastuksesta, sillä pimeydestä tunki äkkiä esiin pieni keltainen valopiste ja kiilui nyt selvästi keskellä ikkunan rajottamaa mustaa nelikulmiota. "Kas siinä se on!" huudahdin.
Näyttää siltä kuin kaikki kammoisivat minua; he tuijoittavat minuun ja kääntyvät pois minun tullessani". Gunnar katsoi ulos ikkunasta pimeään yöhön.
Synkkä polku Suomen kansan; harvoin loisti tähtikään, Avun-huokaukset hukkui epätoivon pimeään. Kova onni kansaa murti, epäilykseen syöksi sen; Mut ei syöstä voinut tieltä oikeuden, totuuden. Nyt on päivä koittanunna, Suomen kevät alkanut, Suomen kansa herännynnä, valohon jo astunut. Mikä öinen valta voisi nyt sen saada horjumaan Taistelussa eestä maansa, eestä rakkaan ruhtinaan?
Aadolf kysyi vielä, missä heidän vankikammionsa sijaitsi. Vanginvartija, jonka mielestä nuori herra oli aivan tavattoman utelias, osotti sormellansa pimeään käytävään ja vastasi: Tuolla perinnä vasemmalla. Mihinkä aikaan päivällä niitä lasketaan ulos raittiiseen ilmaan? oli Aadolfin kolmas kysymys.
Silloin kuului heidän takaansa tieltä hevosen hirnumista. "Se on ratsastaja, joka suojaa meitä takaa päin mahdollisesti tulevilta hyökkäyksiltä. Tule." Hän johti hänet kostean ruohon läpi kukkulalle, jolla hautapatsas sijaitsi. Päästyään ylös Amalasunta istuutui erään sarkofagin leveälle kivelle. Dolios katosi äkkiä pimeään. Turhaan hän huusi häntä takaisin.
"Sinä tulet minun jälessäni," virkkoi Vinitius käskevällä äänellä. Hetken perästä olivat he kadonneet pimeään porttikäytävään. Chilon juoksi likeisimpään kadunkulmaan ja jäi nurkan taa katselemaan mitä tapahtuisi. Vasta portista astuttuaan ymmärsi Vinitius, mihin vaikeaan työhön hän oli ryhtynyt. Talo oli suuri ja monikerroksinen.
Mutta kun kauppaliikkeetkin jo aikaseen illalla suljettiin, peittyivät nämäkin seudut senjälkeen yön pimeään. Yleisesti arveltiin ja ajateltiin siihen aikaan, ett'ei turvallisuus kaduilla ollut varma, niinpiankun oli tullut pimeä. Ja senpävuoksi eivät paremmat naiset rohjenneetkaan yksin astua ulos hämärissä.
Siksi ei Muttinen liikkunut kaduilla missään, vaan painautui emännöitsijänsä pimeään vaatekonttoriin, pyyteli häntä sanomaan, jos joku tulisi tiedustamaan häntä, että hän oli nyt matkoilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät