Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Minä ratsastin teidän pimeään, synkkään kaupunkiin, te tulitte minua vastaan pitkissä rivissä, kantaen raamatun kuvia päänne päällä, kuvia murhasta, tulesta ja rovioista; te hieroitte äänettömiä soittimia, te lauloitte kolkkoja veisuja oi, antakaa minun mennä jälleen kotia Franskaan!
Mies viittasi minun olkapääni yli taakseni pimeään, ja kaukaa horisontissa näin kolme pientä valoa pilkottamassa. "Talonvartija siellä vartioipi", sanoi hän käheällä äänellään. "Andromeda, neljäkymmentäneljä", lisäsi hänen toverinsa. Olen sittemmin usein muistellut tuota pitkäjonoista tulta maalla ja noita kolmea pientä valoa.
Hän oli nyt jo muutaman vuoden asunut yhdessä lesken kanssa, ja tälle vanhalle luotettavalle ystävälle Hilja nyt sanoi: »Tiina hyvä, te ette saa kenellekään ilmoittaa, että minä olen täällä. Jos joku vieras tulee, täytyy minun rientää tuohon pimeään vaatekomeroon.
Lyhtyjen kantajat, monta sataa luvultaan, nousivat muitten asukasten kanssa saaren korkeimmalle huipulle, likelle vanhaa valotornia, ja antoivat, tuulesta ja myrskystä huolimatta, valonsa loistaa pilkko pimeään, ja odottivat hartaasti toivoen ja rukoillen omaistensa kotiintuloa. Heidän odotuksensa ja toivonsa ei ollutkaan turha.
Uteliaisuus voitti vihdoin, hän hiipi pimeään, likaiseen eteiseen ja tuli sitten pihalle, joka oli vihertävä kuin kaivon pohja; siellä ei ollut portinvartijaa, jonka puoleen olisi voinut kääntyä. Ei ainoatakaan elävää olentoa, ei ääntäkään kuulunut.
Ketään ystävistäni en voi kutsua päivälliselle, sillä eihän heitä sovi viedä pimeään putkaan. Oi! ei koskaan! Saara täti, anoppi ja koko suku pitäisivät perheen kunnian ikuisesti häväistynä.
Aukon keskellä oli kaksi kuonasta ja tuhasta muodostunutta kasaa, jotka meitä estivät näkemästä syvyyden pimeään pohjaan. Näiden kasojen halenneista syöksyi tavan takaa paksuja savupilviä suhisevalla ja vinkuvalla äänellä. Koko aukko oli sitäpaitsi täynnä väkeviä tulikivihöyryjä, joita maasta höyryeli. Meistä ei kukaan uskaltanut mennä aukon sisään, jossa moni jo on kuolemansa löytänyt.
Elsa-paran raskaana huolena oli äitinsä maallisen osan saattaminen haudan pimeään, mutta rauhaisaan leposijaan. Toinen naapurinaisista; Lemströmska nimeltään ja luutien tekijä viraltaan, tarjoutui arkkua hankkimaan. Ruumiin päänalaisen alla oli rahakukkaro. Siinä oli Elsan koko perintö.
Mutta minä olin jo itsekin kironnut itseni. Melkein tajutonna hoiperruin pimeään porstuaan ja suistuin sieltä, väkijoukon tieltäni väistyessä, ulos rappusille, jossa lyykähdin istualleni. Minun annettiin siinä olla kenenkään häiritsemättä.
Aitojen rattaiden, tynnyrien ja jäätyneiden lantakasojen ylitse kapusi, hyppi ja juoksi joukko raivostuneita naisia. Jälestä pyyhälti poikia kalikat käsissä. Kiviä sinkoili kaikilta suunnilta. »Auttakaa, auttakaa!» kuului Reginan kirkuna. Häntä itseään ei kuitenkaan näkynyt. Mutta kun Boleslav tempasi auki takaoven, lennähti tyttö pimeään käytävään. Ja lauma ulvoen perästä!
Päivän Sana
Muut Etsivät