Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Kun kevätpäivä kirkastuu ja puhkee leimahtaen pilvilöistä, kun luonto luomaan havautuu ja tointuu talven pitkällisen öistä, kun luonnotar muuttavi muotoaan, ja milloin itkevi itkujaan, milloin viluissansa värjyy, milloin vihoissansa ärjyy, säihkyy salamoita, pilvin taivot peittää, uhkaa maailmoita surman suuhun heittää, milloin hymyy, kyynel silmässänsä, milloin ähkyy synnyintuskissansa nauttein sentään luomiskyvystänsä, luomiskyvystä ja voimastansa
Liekö vanhus Korkeampain valtain turviss' ollut? Kun hän toivotonna katsoi ylös, Loisti siniraita pilvilöistä, Valon enne. Kirkossapa virsi Alkoi silloin; luodoll' autiolla Hengittikin tuulen ensi viima Lehvissä, ja ensi leivo lensi, Heränneenä valost', ilmaan. Poies Haihtui luonnon horros.
niin tältä radaltaan myös joskus luotu pois poikkeaa, kun siihen saa se vallan, sen suunta vaikka oisi toinen aivan. Ja niinkuin nähdään pilvilöistä tulen putoovan, niin ens aikehestaan painuu päin maata sielu huvin huonon vuoksi. Syy suurempi ei sulia ihmetellä nyt nousuasi kuin jos korkealta vuorelta joen juoksevan näät alas.
Säveleitä Seuras säveleet, ja uudet virret Virkos vuorill', laaksoiss'. Ilotelme Kaikui pilvilöistä, kaikui puista Ukon ympärillä; itse riemuun Ratketen ei muistanut hän huolta. Lauluun yhtyi hän, ja kaunis virsi Suvivirs' "Jo joutuu armas aika" Hiljaa värähdellen soi sen suusta. Ja se armas aika joutui, suvi, Josta lauloi hän, siit' eivät muurit Häntä sulkeneet.
Silloin helmahansa heityn, syöksyn syvyyteen ja peityn! Putosivat puista lehdet, pilvilöistä sateet, ei pudonnut tuskan taakka minun mielestäni. Muutti linnut maille muille, meni armas nainen, yksin yön pimeän lintu rinnassani laulaa. Oi Jumala, sano minulle milloin kesä tulee? »Silloin koska kirkonkellot matkallesi soittaa.»
On totta, niinkuin aina muoto yhdy ei taideniekan tarkoituksen kanssa, kun siihen taipumaan ei aine altis; niin tältä radaltaan myös joskus luotu pois poikkeaa, kun siihen saa se vallan, sen suunta vaikka oisi toinen aivan. Ja niinkuin nähdään pilvilöistä tulen putoovan, niin ens aikehestaan painuu päin maata sielu huvin huonon vuoksi.
On niinkuin Hamlet prinssi pilvilöistä Poloniusta ivais lausuen: »Minusta näyttää pilvi kärpäseltä, Ei, kameelin se onkin näköinen». Niin puhui Zarathustra. Mutta koska ehtoo tuli, menivät Zarathustra ja hänen opetuslapsensa vuorelle tarkastamaan tähtiä.
Kun kevätpäivä kirkastuu Ja puhkee leimahtaen pilvilöistä, Kun luonto luomaan havautuu Ja tointuu talven pitkällisen öistä, Kun luonnotar muuttavi muotoaan, Ja milloin itkevi itkujaan, Milloin viluissansa Värjyy, Milloin vihoissansa
Päivän Sana
Muut Etsivät