Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Eevastiina selitti lähettäneensä Oton hakemaan soppasiirappia, ja se nyt viipyy. Antti Juhana imeksi kotvan aikaa piippuansa ja murahti jo synkkänä: Olisitpa sinä itsekin joutanut sitä hakemaan, niin ei olisi viipynyt. Eevastiina huokaili asiaa sotkeaksensa jumalisena. Taas lisäsi Antti Juhana: Eivät tässä työt olleet esteenä... Sutisen akka käy päivätöilläkin ja kuitenkin ennättää ruuan laittaa.
Näin erinäisistä ajatuksista oli nähtävästi kova taistelu syttyvä, ennenkuin vakinainen päätös asiassa taisi kangeta. Kummalla heistä oli oikeus, ja kumpiko viimeksi voitolle jäi? Seuraavana päivänä istui lautamies ja poltti piippuansa, Kaisan ja Annan huonetta siivotessa. Ei kukaan heistä lausunut sanaakaan. Näytti melkein kuin olisivat hävenneet puhetta keskenänsä alkaa.
Kaisa kainosteli palmikkoa tehdessään: »Mitä se nyt tuo Ihalainen joutavia leikittelee!» »Ja muutenkin tämä on lujarakenteinen ja vankkaruumiinen ihminen ... varsinkin näin nais-eläjäksi!» murisi Antti kumarruksissaan lattiaan katsoen ja piippuansa imien. »Onhan tämä!» murahti Vatanenkin. Molemmat puhuivat ikäänkuin itseksensä. Kaisalla oli kampa hampaiden välissä, joten hän ei voinut vastata.
Tytöllämme on kylliksi kahdelle ja sitäpaitsi onni ei ole rikkaudessa". "Sinä olet vaimo, ja sentähden myös tuhma", sanoi mylläri, lyöden piippuansa pöytään: "Poika on kerjäläinen; maalari-unelminensa on hän huonompi jokaista kerjäläistä. Katso lasten perään. He eivät saa niin usein nähdä toisiansa. Jos se ei tapahdu, laitan minä tytön luostariin jumalisien ja ankarain nunnain hoidettavaksi."
Lauri poltteli silloin piippuansa ja loi vain silloin tällöin jonkun silmäyksen Liisaan, kun tämä notkeasti astuskeli pihan poikki, täytettyjä kiuluja kantaen. Välistä hän kuunteli Liisan iloista, heleää ääntä, kun Liisa laski pilapuheitansa yhdelle talon uusista rengeistä, nuorelle Hartulle, joka näytti häntä erinomaisella mielihyvällä katselevan.
Hän oli suojannut itsensä kylmältä ilmalta löyhkäävällä, sekalaisista repaleista tehdyllä kartiinilla, joka riippui pingotetusta nuorasta, ja poltti piippuansa kaikessa levollisen hiljaisuuden hekumassa. Scrooge ja henki saapuivat tämän miehen luo juuri kuin joku ämmä, kantaen raskasta vaatepankkoa, tuikahti puotiin.
Olisihan niitä pitänyt mennä vähän asettamaan, mutta ei tehnyt mieli lähteä kolipäisenä lapsiaan pelottelemaan. Sitä paitsi tuntui niin raukasevan, jotta ihan täytyi hetkiseksi istahtaa tuohon koivun alle piippuansa kaivelemaan, Siinä sitte johtui istuessa mieleen monenlaisia asioita.
Köyhää ukkoa itkivät kaksi köyhää raukkaa: nuori poika ja vanha koira. "Luultavasti hän nyt armahtaa lapsikurjaa, ja antaa luvan tulla meille lämmittelemään," ajatteli myllärin vaimo, katsellen miestänsä, joka poltteli piippuansa takan edessä. Baas Hoges arvasi hänen ajatuksensa, mutta kumminki oli hän itsepäinen eikä avannut oveansa, kun pieni hautajais-matkue surullisena siitä kulki sivu.
Ei, ei kuin sanoakseni: kirkon aikana. Vieläkö näissä sitten on kiitosta. Niin no, olkoonpahan miten hyvänsä, en puhu mitään; vaikka muistetaanhan nuo, sanoi vielä Lassi. Hemmo meni liedestä sytyttämään piippuansa eikä jatkanut enää siitä asiasta. No mitenkä se on sen meidän mökin kontrahdin teko, sanoi Lassi. Sinä olet aikonut lisätä maksuja, niin kyllä kaiketi se pitäisi olla kontrahtikin.
"Ei niitä ole rahoja minullakaan siihen liikenemään", puheli Kalle tyynesti piippuansa sytyttäen, "mutta mitähän, jos olisi antaa ne ilveksestä kunnalta tulevat tapporahat " Kyyneliensä läpi katsoi Katri pitkään Kalleen, ikäänkuin olisi epäillyt, oliko toisella tosi mielessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät