Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Mutta älkää rakkaudesta siihen, minkä olette kadottanut, unhottako sitä pienokaista, joka on tullut teidän taloonne. Minä tahdon unhottaa mitä lausuitte minulle taannoin. Ensi surussaan ihminen voi lausua yhtä ja toista. Vaan eihän pienokainen ole syypää siihen. Olkaa nyt mies ja jos ette tahdo itse ryhtyä toimiin, niin valtuuttakaa minua siihen. Minä hankin imettäjän, eikö niin?
Siellä istui hoitajatar Tepon vuoteen vieressä. Miten pienokainen jaksaa? kysyi Arnold huolettomasti. Kiitos kysymästä, hyvä herra, se voi vallan mainiosti, vastasi hoitajatar. Arnold läheni pikku vuodetta. Lapsi nukkui rauhallisesti. Sepä nukkuu suloisesti, puhui Arnold. Ei siitä lapsesta suuria vastuksia ole. Mutta, sanoi Arnold, tekisittekö minulle pienen palveluksen? Kyllä, kyllä, hyvä herra!
Tämän kätkyen luo Sir Peter kutsuttiin. Hän astui huoneesen ripein askelin ja loistavin silmin; hän lähti siitä hitailla askelilla ja otsa rypyssä. Pienokainen ei kuitenkaan ollut mikään vaihdokas. Hänellä ei ollut kaksi päätä tähän maailmaan tullessansa, niinkuin muutamilla lapsilla sanotaan olleen; hän oli sellainen kuin lapset tavallisesti ovat hän oli sanalla sanoen terve ja kaunis poika.
Mutta, hyvä Lenotshka, mistäpä meidän oikeauskoisessa kaupungissamme, meidän pyhässä Moskovassamme löytyisi luterilainen pappi? Sill'aikaa kuolee pienokainen, älä sulje häneltä paratiisin iloa.
"Niin, niin, sorvarinsälli tosiaankin, se, joka tekee piirrustukset uusiin veistoksiin", vakuutti pienokainen. "Ja olisitpa vaan nähnyt, kuinka taitavasti hän osasi minulle kaikki asiat niin selväksi tehdä! Olisit mennyt vallan kummiisi. Olen yhdessä tunnissa hänen johdollaan enemmän oppinut kuin entisen opettajani edessä kahdeksassa päivässä."
Pienokainen kehdossa oli tyyntynyt äitinsä wälityksestä ja katseli myhäillen isäänsä luottawasti silmiin ja eipä aikaakaan, niin oliwat kaikki Juhon elämän murheet poistuneet ja kaikki epätoiwon synkät haamut haihtuneet kuin sawu tuuleen.
"Ettekö, äiti, nyt tahdo tulla peltoja katsomaan?" sanoi Liisu, "kyllä Manta Jaakkoa hoitaa sillä aikaa". "Kyllä minä ne jo näin aamulla sen verran, että tiedän teillä täällä olevan kaikkia, mitä tarvitsette, ja nyt katselen halukkaammin lastanne. Kun omani kaikki ovat aikahisena, on tuo pienokainen minulle äärettömän rakas". Miehet tulivat nyt sisälle.
Mutta apulaisen rouvan sylissä lepäsi pienokainen, avasi silmänsä ja hymyili äidilleen ensi kertaa. Kaikki olivat sinä iltana niin onnellisia. Ulkona oli pyry-ilma. Vimmatusti riehui tuuli, pyryttäen lunta joka haaralle, vinkuen ja vonkuen, ikäänkuin valittelisi, ett'ei sillä ole muuta runneltavana kuin viaton lumi vaan.
Gavettella oli ukko, joka hoiti lapsia, kaatunut lapsi sylissä tuleen perheen ollessa ulkotöissä, mutta heidät oli temmattu pois, ja ainoastaan pienokainen oli polttanut itseään.
Siellä oli todellakin jo monta ihan kypsää marjaa, jotka hohtivat purppuraa helakampina. »Ovatko nuokin kukkia?», poika kysyi. »Eivät», Genoveeva sanoi, »ne ovat mansikoita». Hän poimi muutamia kauneimpia ja sanoi: »Kas tässä, avaahan suusi ja maista niitä!» Pienokainen söi ne, painoi käden povelleen ja sanoi: »Voi, miten makeita!
Päivän Sana
Muut Etsivät