Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Kun olin tullut veden pinnalle, panin lapsen olalleni ja aloin vaivaloisesti uida. Jos ei pienokainen olisi pyörtynyt, vaan olisi vastustellut, niin olisimme molemmat jääneet syvyyden pohjaan. Uidessani ahdisti minua kauhea tuska. Minä huusin Jacquesia, koetin löytää häntä; mutta minä kuulin vaan Durancen kohinan, näin ainoastaan sen vaalean pinnan. Jacques ja Babet olivat vaipuneet pohjaan.
Se oli vaikea tehtävä, joka tuli vielä vaikeammaksi sen vastenmielisyyden tähden, jota pienokainen osoitti tätä tointa vastaan. Hän tenäsi vastaan ja potkieli vaa'assa, niin että oli mahdotonta saada vaaka suoraan ja määrätä ne grammat, jotka hän oli enentynyt painossa viikon kuluessa.
Oliko hän kamarissa, kun minä olin teillä? kysyi kuningas, jonka ääni hiukan vavahti. Mitä tyhmyyksiä sinä latelet, Pekka? kuultiin äidin kuiskaavan. Tässä on sinulle vehnästä; äiti koetti sulkea suun Pekalta. Mutta pienokainen vain yltyi puhumaan, kun sai vehnästä.
Löydettyänsä mejerinhoitajan huoneen, joka oli kyökin vieressä, riensi nainen täyttä kiirettä kehdon luo, jossa pienokainen makasi, ja, vähintäkään huolimatta tuon väliaikaisen kasvatus-äidin kysymyksistä hänen valtuuskirjastansa, otti hän pullon lapselta ja painoi varovasti, mutta huomattavalla taidolla tuon pienen kolmikulmaisen suun paljastettua rintaansa vasten.
Hänkin oli aikanaan nuori, kaunis ja rikas herra, mutta hän joi liiaksi sampanjaa ja hänellä oli liian paljon ystäviä, ja kun hän nai minut, oli hänen terveytensä jo rappiolla. Mutta tässähän seison ja kulutan aikaa antakaa minulle lippu, hyvä herra ylioppilas, pienokainen odottaa." "Minä tuon sen itse. Missä te asutte?" "Viereisessä talossa. Toinen ovi, kun astutte portaita ylös." "Hyvä."
Ja sitte äiti, entäs sitte pienokainen oli käärinyt pulleat kätösensä äidin kaulaan ja tähysti odottavasti hänen kirkkaisiin silmiinsä. Sitte, lapseni äiti loi poikaan haaveilevan katseen sinä näet, John, tulia kaikissa ikkunoissa; ovet lentävät sepposelälleen ja kynnyksellä seisoo isoäiti itse, avosylin tervehtien meitä tervetulleiksi! Ja entäs joulukuusi, äiti?
"Tuo ei ole herra, joka antoi minulle taalerit", kuiskasin minä pelästyneenä. Charlotten tarkat korvat kuulivat sanani. "Setä!" lausui hän nauraen kuin hullu, "neljä viikkoa sitte näki nuori nainen sinut Lyneburgin arolla, ja hän tahtoo nyt puhutella vanhaa, ikivanhaa herra Claudiusta " "Ah, se on ihan sama, oletteko te se herra, jonka pienokainen on nähnyt, vai ette", keskeytti Ilse vakavasti.
"Kuinka se on saanut senkaltaisen kunnian?" Dagobert nauroi merkitseväisesti ja katseli minua veitikkamaisesti. Ilse ymmärsi hänen katseensa, joka paitsi sitä ei voinut jäädä keneltäkään huomaamatta. "Oh, älkää ollenkaan luulotelko meille, että pienokainen tuossa olisi antanut teille kukkasen!" lausui hän kuivasti.
Mads istui juuri kodikkaassa huoneessansa juoden kahviansa, kun Stiina näyttäysi ovessa pienokainen käsivarrella.
Hän hymyili vielä, mutta tuossa hymyssä oli siunauksen sulous, eikä enää ainoastaan ystävällistä leikkipuhetta. "Sinä lemmit häntä, pienokainen", sanoi hän matalalla, hempeällä äänellä. "Ah, Mère Allix!" Margot ei voinut muuta sanoa. Hän peitti kasvonsa käsillään, kääntyi seinään päin ja itki hartaita ilokyyneleitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät