Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
He ikäänkuin nyt vasta tutustuivat jälleen keskenään ja jokin omituinen hyvätuuli tapasi heidät: he olivat nyt kuin kotonaan täällä Johanneksen väliaikaisessa pikku pappilassa. Yksi huone oli vielä katsomatta. Ja se oli kaikkein jännittävintä, sillä siellä uinaili Johanneksen puolenvuotias pienokainen, Aarne. No ja nyt, sanoi mamma, lähestyen varpaillaan tämän huoneen ovea, nyt tulee pääasia.
Ihmiset esimerkiksi sanovat oikein rakastavansa toisiaan, vaikka todellisuudessa tuskin sietävät toisiaan. Sellaista nimitetään valehtelemiseksi». »Saattaako niin tehdä?» pienokainen sanoi. »Se ei olisi koskaan juolahtanut mieleeni. Voi niitä ihmisiä», hän huudahti ja pudisteli kiharaista päätään, »he ovat sentään ihmeellisiä olentoja».
Hänen mieleensä muistui aika, jona hän mielellään koitteli nuorempaa sisartansa, joka silloin vielä oli lapsi, ja pyysi häntä totisin silmin antamaan hänelle leipäänsä tahi omenaansa, jota hän ei ensinkään halunnut. Melkein aina pienokainen oli sievillä kätösillään pannut hänen suuhunsa, mitä hän oli pyytänyt, ja silloin oli hänen mieli-alansa aina ollut sellainen kuin nyt.
"Mutta minun täytyy sanoa teille sillä minä en voi valehdella, ja minun velvollisuutenihan on olla rehellinen, että hän on ollut sairas, se rakas pienokainen, eikä hän ole oikein terve vieläkään." Rouva Menoux kalpeni ja pani kätensä ristiin. "Jumalani, hän kuolee!" "Ei, ei suinkaan, minähän sanoin, että hän on vähän parempi jo.
Lapsi oli itkenyt kylmällä lattialla kahdeksan minuuttia, silloin Arnold palasi saliin, otti lapsen kainaloonsa, heitti sen vuoteelle ja sulki salin oven entiselleen. Lapsi oli vallan musta, niin voimakkaasti se itki. Kun vihdoin hoitajatar palasi, oli Arnold lapsen kapaloita aukovinaan. Pienokainen heräsi, ehkä nuo kapalot sitä ahdistavat. Olen sentähden avannut ne, selitti Arnold.
Ester hyppäsi tasajalkaa tuolinsa edessä, ja Lilli istui hiljaa ja onnellisena ison veljen sylissä. Heidän välinsä oli erittäin hyvä; pienokainen tahtoi kastaa leipänsä ison veljen kuppiin ja myöskin murentaa korppua hänelle.
Valitusta ei kukaan kuullut isännältä, kaikki vain teki hän samassa vakavassa järjestyksessä kuin ennen, mutta silloin, kun hän haudalta palasi, läksi hän oitis vähäistä kätkyttä kohti, jossa pienokainen poikansa makasi.
Pikku pojastanne? Ai, anteeksi, rakas äiti, se on, kuten Jalmari sanoo, minun omituinen päähän-pistoni, että esikoiseni on poika, mutta minä olen siitä niin varmasti vakuutettu, että täällä kotona erehdyn sanomaan sitä myötään. Sen täytyy olla poika. Niin olet vielä lapsellinen kuin ennenkin, Elise. Poika tai tyttö, meille vanhoille on pienokainen yhtä rakas. Niinhän se kyllä on.
Minä en tahdo että se vaimo, jonka tänään olen kihlannut, kenties joskus on sanova niinkuin leski äsken: 'hän joi liiaksi sampanjaa ja hänellä oli liian paljon ystäviä." "Sinä olet joutunut sentimentaaliin mielentilaan naapuritalossa." "En sentimentaaliin, vaan yksivakaiseen. Ensi kerran olen seisonut kalman kasvojen edessä." "Pienokainen on siis kuollut?"
Tuo pienokainen kurotti kätensä minua vastaan, kun vaan näki minut ovesta, niin, hän tahtoi minulle, vaikka istui äitinsäkin käsivarrella. "Kotoa sain usein kirjeitä; Niilo ja Martta olivat nyt kihloissa. Sisareni kirjeissä ilmaantui onni ja toivo; minä vastasin hänelle vointini mukaan samaan tapaan. "Te ehkä ihmettelette, neiti, etten voinut voittaa suruani ja iloita heidän kanssaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät