Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Eihän se ole teidän tahtonne, luulen minä. Mutta välttämättömät menot täytyy maksaa. Ja jos te ette enään luota minuun, niin sanokaa se suoraan; lähettäkää sitten rahanne postissa, se on yksinkertaista, ja minulle se on oikea helpotus, minä olen aina liian hyväntahtoinen, minä uhraan aina aikaani ja vaivojani toisten hyväksi..." Kun rouva Menoux nyt myöntyi, syntyi toinen vaikeus.
Kun hänen piti ottaman jäähyväiset, osoitti rouva Menoux Mathieutä ja sanoi: "Tuo herra odottaa teitä ... hänellä on teille asiaa." Couteauska tunsi erittäin hyvin Mathieun, vaikka hän ei ollut useaan vuoteen nähnyt häntä. Ja hän sanoi: "Jos herra tahtoo sanoa, mistä on kysymys, niin olen minä tykkönään teidän palveluksessanne." "Minä saatan teitä", sanoi Mathieu. "Saamme sitten matkalla puhua."
Ja te ymmärrätte, minä en ole kuullut mitään sieltä kaukaa. Minä arvelin, että jos joku ehkä on kirjoittanut teille." Rouva Menoux oli pieni, laiha, vaaleaihoinen, ja hänellä oli kalpeat kasvot. Tästä johtui ehkä hänen intohimoinen rakkautensa jättiläismäiseen mieheensä, joka olisi voinut musertaa hänet sormiensa välissä.
"Mutta minun täytyy sanoa teille sillä minä en voi valehdella, ja minun velvollisuutenihan on olla rehellinen, että hän on ollut sairas, se rakas pienokainen, eikä hän ole oikein terve vieläkään." Rouva Menoux kalpeni ja pani kätensä ristiin. "Jumalani, hän kuolee!" "Ei, ei suinkaan, minähän sanoin, että hän on vähän parempi jo.
"Minulla ei ole soutakaan." Syntyi hiljaisuus. Ja sitten alistui rouva Menoux verta vuotavalla sydämellä kohtaloonsa. "Pitäkää te sitten itse ne viisi frankia, rouva Couteau, koska teillä on niin paljon vaivaa. Ja olkoot kaikki nämät rahat annetut onnellisella hetkellä ... tulkoon poikaparkani suureksi, komeaksi mieheksi kuin isänsäkin!"
Oikein kaunis synnytys ... komea, pieni poika. Minä tunnustan, että minä juoksin aamulla sitä katsomaan. Se oli anteeksi annettavaa uteliaisuutta, vai kuinka?" Kun Valentine yhä ahdisteli häntä kysymyksillään, kertoi hän lähempiä yksityisseikkoja. "Rouva Menoux oli muuten hyvissä käsissä.
"Mitenkä rouva Menoux voisi pitää lasta luonaan, sillä puotihan on pieni koppi. Sen takana on vaan pieni kamari, jossa he molemmat syövät ja makaavat, ja sen ikkunat ovat päin pientä pihaa, jossa ei ole ilmaa eikä valoa, lapsi ei voisi elää siellä viikkoakaan.
Valentine huudahti vilkkaasti: "Mitä, onko rouva Menoux saanut lapsen, ja siitä te ette ole maininnut minulle! No, mitenkä se onnistui?" Rouva Menoux oli naimisissa entisen aliupseerin, komean miehen kanssa, joka ansaitsi sataviisikymmentä frankia kuukaudessa vahtimestarin toimesta eräässä museossa.
Jos Couteauska viipyi vaikka päivänkin yli määrätyn ajan, tuli rouva Menoux levottomaksi ja riensi Célesten luokse, jonka kanssa hän muuten pakisi mielellään hetkisen, sillä hän oli kotoisin samoilta seuduilta, jossa Pierre nyt oli. "Annattehan anteeksi, että minä tulen näin varhain, mutta te olette sanonut, että rouva ei tarvitse teitä, ennenkuin yhdeksän aikaan.
Ja nyt seisoi rouva Menoux myymälänsä ovella tuskallisesti odotellen ja katsellen kadun kulmaan päin. "Ei, rouva Couteau ei ole vielä tullut, mutta minä odotan hänen saapuvaksi minä hetkenä tahansa. Olkaa hyvä ja käykää sisään..." Mathieu ei tahtonut istua siellä olevalle ainoalle tuolille, jolloin olisi sulkeutunut tie ostajilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät