United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt kun tämäkin toivo oli tyhjiin rau'ennut, ei Ellen enää tietänyt mikä auttaisi miehen synkkämielisyyttä, joka eneni enenemistään mitä enemmän pienokainen kukoisti ja kasvoi; ja tämä synkkämielisyys kasvoi niin että se uhkasi Henrikin järkeä. Hän vartioitsi lasta niin tarkasti että se melkein hulluudelle näytti.
Eteenpäin kävellessään mietiskelee hän itseksensä, mitenkä hänen kotona olisi paras esiintyä, mitä hänen olisi sanottava, että he rauhoittuisivat, olisivat kärsivälliset. He eivät kuitenkaan enää kauvemmin voi jäädä nälkää näkemään. Hän itse kyllä kokisi, mutta vaimo ja pienokainen ovat siihen liian heikot. Yht'äkkiä pisti hänen päähänsä ruveta kerjäämään.
Pienokainen tulee mieheksi. Jätettynä omiin valtoihinsa iloitsee hän siitä. Hän ei ole oppinut mitään hyödyllistä, Hän on niinkuin lintunen ilmassa. Niin kauan kuin luonto häntä elättää, elää hän; mutta kun aika talveksi joutuu ja kysymys tulee: mitä olet latoihisi talveksi tallentanut? kas silloin ei siellä ole mitään muuta kuin kuiva hedelmä, jonka nimi on nälkä.
Minä istuin suuren miehen sylissä. Keltainen tukka oli pörröllään hänen kulmillansa ja hän nauroi minulle. "Hä, hä, hä, onko pienokainen nyt nukkunut kylliksi?" Hänen vieressänsä käveli neiti Streit puettuna mustaan hattuun ja harsoon.
"Niin, meidän täytyy sanoa, että se on kasvatti, jonka minä olen tuonut mukanani ja jonka me olemme ottaneet omaksemme, ja nyt on meillä kaksi, Mellet ja tämä pienokainen, jotka voivat leikkiä yhdessä". "Mutta onkohan se kastettu?" Niin, sitäpä ei kukaan voinut sanoa.
Pienokainen ymmärtää varsin hyvin, minkä arvoinen minä hänelle olen ja minkä Kleopatra. Jos mieleni tekisi menetellä pahoin lapsen kanssa, niin kyllä pian olisi tapahtunut tämän äidin tahto, äidin, joka hänen ei pitäisi olla.
"Voi, kultaseni, miksi kuletat palikkasi tänne yläkertaan?" "Mamman lookke, mamman lookke", vastasi pienokainen huuli lerpallaan, eikä muuta puolustusta tarvittu. Sitäpaitsi oli tämä pikku väki saanut päähänsä, että heidän aarteensa olivat paremmassa tallessa äidin sohvassa ja isän kirjoituspöydän alla kuin salaisemmissakaan piilopaikoissa heidän omalla alueellaan.
»Se rakkaus on palveltava Jumalan kurjiin syntisiin: Se mahdoton on aateltava: Mut ihmisille annettiin Jumalan poika ainokainen Hän syntyy neitseen kohdussa Ja pian kasvaa pienokainen: Jumala ihmis-lihassa!» »Oi, onko totta? mahdollista? Näin onko voinut Jehova Rakastaa kurjaa vihollista, Ihmistä vastahakoista?»
Vihdoin kun puolisonsa viimeinkin ilmestyy, vetelehtien raukkamaisesti rakennuksia pitkin, hän syöksyy äkkiä tämän eteen, luo häneen tuskallisen silmäyksen. "Oletko saanut mitään!" songertaa hän. Mies mitään vastaamatta, painaa päänsä alas. Vaimo silloin ensiksi läksi liikkeelle, kasvoillansa kuoleman kalpeus. Kotona pienokainen ei nukukaan.
Mutta kulutanhan tässä hukkaan aikaa. Antakaa minulle lippu, hyvä herra ylioppilas, pienokainen odottaa." "Minä itse tuon sen. Missä te asutte?" "Tässä vieressä. Toinen ovi, kun tulette portaita myöten." "Hyvä." "Ettehän ole pahastuneet minuun." "En suinkaan. Minä tulen paikalla." "Kiitoksia paljon." Ja leski läksi. Isäntä pyysi hiljaisuutta. "Fredrik aikoo puhua!" huusivat vieraat ja vaikenivat.