Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Petu herkesi vastustelemasta ja tuli itse perille asti kyytiin, mikä oli Viijalle lohdutuksena, että olkoot muut minkälaisia tahansa, kunhan Petu on hyvä. Etkö sinäkin nyt jää tänne? kysyi Viija, kun olivat perille tulleet. Kyllä minä jäisin, sanoi Petu, mutta siellä on nyt kyntötöitä ja muita sellaisia, niin en jouda tällä kertaa. Tulethan sitten, kun joudat? Kyllä minä tulen.
Jo luultiin saatavan asia hyvään alkuun, mutta kohta kuului tulleen toinen suositumpi väliin. Kevätpuoleen talvea tiedettiin jo kertoa, että Tuomelan Petu aina viikon parin päästä ajelee aisakellossa Kivirannalle. Sitten se vasta aikainsa päästä ilmestyi julkisesti sulhaseksi, ja se käynti olikin vielä suurempaa ja loistavampaa kuin Santun käynti. Kun asia oli alulle saatu, pidettiin kiirettä.
Aina siellä joku istui, jos ei emäntä joutanut, niin silloin Petu tai joku muu. Reeta ei jaksanut monta päivää tätä paimentamista kärsiä. Hän jo viittaili, että missä hän on, siellä ei toista paimenta tarvita, mutta kun se ei auttanut, lähti hän pois ja varoitti, että pitää tulla noutamaan, milloin näyttää vaarallisin aika lähestyvän. Tuo vaarallinen aika lähestyi.
Silloin tahtoi kätkytkin seisahtua; ja lapsi kohta alkoi vääntää päätään; mutta Mari taas säpsähti ylös ja pani sen kiivaammin liikkumaan, siksi kuin Anni uudelleen meni uneen. Tukalaksi hänelle istuminen kuitenkin kävi; selkää kolotti ja sivuja eikä hän millään keinolla jaksanut pysyä valveilla. »Petu, tule pikkuisen soudattamaan, että pääsen pitkäkseni.
Taitaapa olla tosi kiire, sanoi Petu. Vaan vielähän suostutte tänne takaisin tulemaan, jos nyt lomalla katsellaan muita markkinahuveja. Miten sattuu joutamaan, myönsi Viija. Kahvilassa-olon ajalla oli moni poika oikein toverien kanssa turhaan tarkastellut neitosien joukkoa, että mistä sen tapaisi.
Tyttöjen koulusta se alku lähti, kulki viime viikkoisten ilmain kautta pelloille ja sieltä se oli jo tulemassa pihaan päin, kun Sylvi tuli ja keskeytti muilla toimillaan. Otapa Petu ja pane muistikirjaan ylös ne lampuotien jyväotokset, sanoi hän ja kaivoi taskustaan avaimet. Petu meni kaapille ja laski alas yläoven.
Ettäkö se ei hyödytä mitään, sanoi Sylvi, ja niekautellen ajatusten kokoamiseksi leukaansa, lisäsi: Kyllä kai se tuo tyttö elää sen verran aikaa, että perintö meille tulee. Ei se laki pane muistaakseni määräksi kuin pari kolme tuntia. Petu nousi verkalleen tuolilta, pyyhki silmiään ja meni tupaan päällysvaatteita muuttamaan.
Reeta istuutui penkille ja sanoi: Hyvähän tuo olisi, ettei entiseen kotiin tulo ikävältä tuntuisi. Mitenkä siellä olet jaksanut sitten viime näkemän? Aivan hyvästi, jotenkin terveenä. Entäs muut joukot? Terveenä ovat nekin olleet. Ei sieltä muita lähtenyt tänne, ei miehesikään. En minä muita pyytänytkään ja Petu sanoi, että hän käypi sitten paremmalla kelillä, selitti Viija.
Hän hieroi silmiään ja työnsi molemmin käsin hiuksia otsalta ylös. Anni kirkui, Petu tuuditti ja lauloi. »Teitkö sinä sille mitään?» »En.» Ei Mari saanut häntä millään asettumaan; Tiina Katrikin kuuli huudon omalle puolelleen ja tuli katsomaan. »Ihan se kuolee», sanoi hän ja otti lapsen Marilta. Hän heilutti sitä käsivarsillaan, koputteli ikkunaan ja hyssytteli. Kaikki turhaan.
He olivat kahden kamarissa ja Viija meni rinnalle istumaan. Minä kysyisin sinulta yhtä asiaa, sanoi Viija laskien Petun olkapäälle kätensä. Kysy, kysy, kilvoitti Petu. Niin, että muistatko, mitä sinä monesti lupasit ennen meidän yhteenmenoa? Lienee tuota tullut luvatuksi jos jotakin, sanoi Petu. Mitä minä niistä kaikista lupauksista, vaan se lujin lupaus, rakkaus, selitti Viija.