Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Tiedätkös, se on jotenkin paljon sivistyneeltä naiselta, sanoi Henrik. Taitaa, naurahti Uuno. Kyllä hän on tunnetusta perheestä. Ne on niitä T ia, olet varmaan kuullut? En ole koskaan kuullut. Joilla vielä on nuo suuret maatilat juuri ennenkuin Viipuriin tullaan. Jaa, mitäs sanot, Henrik, se on rikas tyttö! Mihin ihmeeseen minä sen tuppasin, perhana! sanoi hän ja rupesi taas hakemaan.
Hän on pappi ja hän on kastanut minun". "Kuka perhana on aikonut häntä tappaa!... Kastanut sinun!... Työnnä sinä tervaryysy hänen suuhunsa, jos hän rupeaa ääntämään". Heikki oli tämän keskustelun kuullut. Hän ei siitä paljon ymmärtänyt. Sen huomasi hän vaan, että tässä mahtoi olla kysymys jostakusta rikoksesta.
Ja ajaa hänet tilalta pois, jos hän ei tottele komennuksia. Pois hänet, Käkriäisen! Joka on pitänyt tätä taloa, Putkinotkoa, jo kuin omanaan. Niin, melkein kuin omanaan, kymmenisen vuotta. Siinä se nyt oli! Koko perhana tuo Muttinen. Herra ja petkuttaja! Oli hänet narrannut, Käkriäisen. Tällä tavalla oli Muttinen Käkriäisen narrannut: Kymmenkunta vuotta sitten oli tämä Aapeli ostanut tämän tilan.
Kapteeni Kornman kulki pari kertaa konttorin poikki. "Kuule Karlgren!" sanoi hän vihdoin. "Jos et valalla vanno heittäväsi pois noita vähäpätöisiä kujeitasi, jotka saavat meidät hävyn alaiseksi, niin perhana olkoon sinun kumppalisi. Saamme kiittää onneamme, ettei laivaa otettu takavarikkoon... Mitä luulet, että muut kauppiaat tästä sanovat?" "Sanokoot mitä sanovat, minä olisin ansainnut..."
Lyijy alkoi kutistua kauhassa ja vähitellen suli niin häilyväksi kuin maito. "Nyt, Kalle, nyt, nyt!" Silloin tulla kurahti yksi luoti ... toinen ... ja kolmaskin. "Perhana, maahanhan sitä meni paljon." "Niin, kun kaadoitte kovin kiivaasti", Jurisi Kalle keräillessään ympäri lattiaa roiskuneita lyijysirusia. "Kiire kun on!" sanoi isäntä puhallellessaan hiilokseen.
Minä tiedän, vastasi Muttila. Johannes katsoi Liisaan synkkämielisesti. Tuo nainen nauroi, tuo nainen teki ilmeistä pilkkaa heistä molemmista. Oliko hänellä siihenkin varaa? Luottiko hän niin lujasti valtaansa sitten? Sepä perhana! Johanneksen suhteen hän ainakin erehtyisi. Miksi et ole käynyt sitten katsomassa? hän virkahti harvakseen. Kun kerran olet minusta niin huvitettu.
Kadulla vasta Ville taas vähitellen pääsi tolkkuunsa. Ensin häntä harmitti. Voi perhana, hän ajatteli, mikä minulta vei rohkeuden? Ihmisiähän ne ovat nekin, ei sen kummempia. Kahdella jalalla kävelevät, ihan niinkuin minäkin. Hitto vieköön! Siinä seisoin kuin mikä justiin, mitähän sekin neiti minusta ajatteli? No, ihme kumma, että pitää olla semmoinen tallukka!
Minä en ole Maija, jos en vielä toimita sinulle sellaista, joka sinua kyörää. OTERMA. Lainasin muutamalle pojalle, joka lähti riiaamaan. Perhana, kun on viisas valehtelemaan! MAIJA. Olet kortilla menettänyt. Tule toinen kerta eteeni lakitta ja saappaitta, en sinua siunaa! Sinulla on komeat liivit, minulla komeat saappaat. Pannaan vastakkain. Kolmelta poikki.
D'Artagnan käännähti, juurikuin käärme olisi häntä pistänyt ja silmäsi terävästi henkivartijaa, joka oli nuo loukkaavat sanat suustaan päästänyt. Perhana vieköön! jatkoi tuo toinen väännellen ynseästi viiksiänsä, tiiratkaa minua niinpaljon kuin haluatte, pikku herrani, mikä on sanottu, se on sanottu.
Ja ettei siis nytkään mitään keskinäistä ymmärrystä ollut olemassa. Toinen sanoi vielä: Sen tietääkin, ainahan koneella paremmin niittää kuin näillä tällaisilla, mutta kun se perhana
Päivän Sana
Muut Etsivät