United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tulin sitte, veikkoseni, kaupunkiin, sidoin tammani pihaan, otin paperin ja menin linnaan. »Mitä asiaa?» »niin ja niin», sanoin, »emäntäni on täällä, teillä suljettuna». »Onkos sinulla mitä paperia?» Tuppasin hänelle paperin. Hän katsahti siihen: »odotas», sanoi hän. Minä istahdin penkille. Aurinko meni jo yli puolen päivän. Esimies tuli ulos: »sinäkö», sanoo, »olet Vargushof?» Minä olen. »No ota vaimosi», sanoo. Paikalla avasivat portin. Hän tuotiin esille omissa vaatteissaan niinkuin pitikin. No lähtään, nyt sitten. »Oletkos tullut jalkasin?» »Ei, kyllä minulla, on hevonen». Tulimme pihalle, maksoin seisotushyyryä ja valjastin tamman, panin mitä oli heiniä istuimen alle. Fedosja istuutui, kietoi vaipan ympärillensä ja niin sitä lähdettiin. Hän, on vaiti ja minä olen vaiti. Vasta kun olemme tulemassa kotitaloon hän sanoo: »vieläkös äiti on elossa?» Minä vastaan: jo toki. »Entä isäukko?» Elää hänkin. »Anna anteeksi minulle, Taras, tuhmuuteni». Mutta minä sanoin: »mitäpä niistä entisistä, jo kauvan sitten olen antanut». Enempää ei hän sitten puhunut. Tultiin kotiin, hän paikalla lankee äidin jalkain juureen.
Tiedätkös, se on jotenkin paljon sivistyneeltä naiselta, sanoi Henrik. Taitaa, naurahti Uuno. Kyllä hän on tunnetusta perheestä. Ne on niitä T ia, olet varmaan kuullut? En ole koskaan kuullut. Joilla vielä on nuo suuret maatilat juuri ennenkuin Viipuriin tullaan. Jaa, mitäs sanot, Henrik, se on rikas tyttö! Mihin ihmeeseen minä sen tuppasin, perhana! sanoi hän ja rupesi taas hakemaan.
Hän tosin on vähän kavala ja kettumainen, mutta ylipäänsä yksinkertainen tolvana. Minä tuppasin häneen niinkuin makkaraketeen kaikenlaista sakkaa, jonka hän irvistelemällä nieli.