Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Tien oheen hän kauas katsoi pois kuin ei Mestarin sanoja kuullut ois. Meidän Herramme pitkämielinen maast' ottaa rautakappalen eikä siitä sen koommin virka hän. Kun tullahan vihdoin kylähän, sepän oveen kolkuttain hän lyö ja raudan kolmesta pennistä myö. Turun poikki sitten kulkiessa näkee kirsikoita hän vakkasessa ja ostaa kolmella pennillä niitä ei synny suurtakaan kauppaa siitä!
Pelotti oikein, että jos kiireesti juostessa olisi langennut, särkenyt mukin, pudottanut rahan ja unohuttanut asian. Kauheaa! Hänestä tuntui kuin kaikki äidin varoitukset olisivat olleet vähän aikaa uneuksissa. Kädet ja ruumis vetäytyivät taas täyteen jännitykseen. Henkeä vetäessäkin hän hoki: Kymmenellä pennillä siirappia...
Aina oikeuteen mennessään ottaa toverini mukaansa minun taskupeilini, tuollaisen pyöreän, kiinni suljettavan vehkeen, joita kulkukauppiaat myövät viidellätoista pennillä kappaleen. Peilinkannen sisäpuolelle olen joskus täällä Shpalernajassa kirjottanut nimeni.
Kymmenellä pennillä siirappia... Hän hoki matalammalla äänellä, ja vaikka ruumis oli entisessä jännityksessä vielä, niin oli hänellä kuitenkin kuin helpompi ja turvallisempi olla. Ja hän uskalsi vähän katsella sivuilleenkin ja ulommaksi eteensä, mutta teki sitä kuin varkain. Hän huomasi yhtäkkiä edessään korean höyhenen, joka liipotteli ilmassa, juuri hänen silmäinsä tasalla.
"Olen, yhtä hyvä kuin moni muu, jonka ennustuksia te palkitsisitte muutamalla pennillä." "Sanotteko minulle elämäni kohtalon?" "En; minä en milloinkaan vaimoille ennusta, sentähden, että teidän sukunne on niin herkkäuskoinen ja lady ehkä uskoisi mitä hänelle sanon.
Pää kallellaan hän hellällä tuudittavaalla äänellä, vähän kuin laulun tapaan hoki: Kymmenellä pennillä siirappia, kymmenellä pennillä siirappia, kymmenellä pennillä... Kun Fanni otti nukkensa ja kutsui häntä tulemaan asialla käytyä heille leikkimään nukeilla, lähti Vappu juoksemaan hiljalleeen. Kädet ja ruumis olivat yhä enemmän jännitettyinä ja äänekkäämmin hän hoki asiaansa.
Wälisti hän itki, wäliin nauroi, toiwottaen uudelle ostajalleen kaikkea hywää. Makkonen käwi myös usein mummon kauppapaikalla, sillä hänellä oli salaperäinen halu niin tehdä, waikkei hän itsekään tiennyt, minkätähden se niin oli, oliko se hywä wai paha tarkoitus, mutta niin se waan oli. Hänkin osti aina wiidellä pennillä paperossia, mutta hän otti niin monta kuin sillä sai.
Siirapin muistat, jatkoi toinen, kun ajattelet mikä on kaikkein makeinta. Tahi muista siirappikaramelliä! Vappu kun oli jo kaukana menossa, huudettiin hänelle vielä: Kymmenellä pennillä siirappia! Juokse kiireesti! Vappu juoksi, että paljaat pohkionsa vilisivät vain. Mutta yht'äkkiä hiljensi hän kulkunsa. Hän säikähti muistaessaan äidin sanoneen, että ei ole kiirettä!
Sai kun saikin pienen sokuriastian, jommoisen Elsa oli kotipitäjän kauppiaalta ostanut kolmella kymmenellä pennillä. Taas tuli vahinko mutta jotakin se lystikin maksaa, ja saihan täällä samalla hintaa katsella huonoja kuvia himmeitten suurennuslasien lävitse. Antti läheni silmillään yhtä lasia ja koki saada selville, mitä se kuva oikeastaan merkitsisi, jonka hän siinä näki edessään.
Vaimo seisoi kylmästä väristen tulen ääressä ja söi perunoitaan, eikä myöjä voinut häntä siitä karkoittaa. Hän maksoi ne muutamilla pennillä, jotka hänellä oli kätkettynä huivin nurkkaan. "Nämä ovat viimmeiset pennini", sanoi hän ja nauroi ääneen pannessaan ne pöydälle. Naurunsa oli kamala ja herätti Margeryn huomion. "Menettekö tekin kotiin?" kysyi hän ystävällisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät