Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Oletko sinä niin kauhean tuhma, että heität pois hampaat, jotka maksoivat 200 markkaa. KIRSTI. Se hyvä. Vaan minä en niistä antaisi en yhen yhtä märännyttä munaakaan. Enkä jo. En niin penniäkään! Ulos ja heti paikalla. KIRSTI. Entäs ne kaakku-munat? SUSANNA. Ulos, on sanottu sinulle.
Ei heillä ollut velkaa penniäkään yhdellekään ihmiselle, sillä he olivat hevosenkin hinnan jo kaikki maksaneet, joka hinta heille oli niin paljon aikoinaan murhetta tuottanut; vieläpä olivat he hankkineet toisenkin hevosen. Eräänä kertana istuivat Jaakko ja Mari kahden, uuden tupansa kamarissa. Kaunis ilma oli ulkona ja vieno tuuli huhautteli pehmeästi huonetten seiniin.
Olisin mä sulle pari guldenia lahjoittanut, mutta nyt et saa pienintä penniäkään: Suoria tiehesi vaan!... Tässä mä nyt olen, ja melkein olisi minun pitänyt ottaa tuo hepo mukaani, minä olen sen pelastanut kuolemasta ja mielellään se mukaani lähtisikin. Eikös niin? Mutta min'en ole oppinut varastamaan, enkä tiedä muutakaan neuvoa; parasta olisi, jos syöksisin suoraa päätä veteen.
EEVA. Miksi annoit itseäs narrata? EENOKKI. Hai djai! AAPELI. Jassoo! EEVA. Kyyditä minua ijankaikkisella pilkulla tästä samaa tietä takaisin, kraatari! AAPELI. Jassoo! Kyllä kyllä, jos rahan maksat, jos lyöt kaksi markkaa pöytään. Jooseppi tulkoon kyytiin. Kaksi markkaa tänne! EEVA. Ei yhtä penniäkään.
"Ja sillä riivatulla ämmällä," ehätti toinen sanomaan, "saakeli soi! Paljaasta koston halusta tahtoisin ne ottaa häneltä, vaikka en itse saisi penniäkään, mutta kyllä ne taitaa ottamatta pysyä!" "Kyllä tietysti nahjuksilta, mutta järkevä, reipas mies nappaa ne yks, kaks!" "Milläs lailla se voisi laatuun käydä?"
Ilkeät ihmiset kuiskailivat tästä jos jotakin. Palkanmaksussa oli hänkin mitä epäsäännöllisempi. Olipa lauvantaita jolloin miehet eivät saaneet penniäkään. Mutta siltä osasi hän niin hyvin asiansa selvitellä, ettei koskaan kukaan toivoansa menettänyt, kunnes kaikki oli jo myöhäistä. Näin lopputilissä, vararikon edellä, moni työläisistä jäi satojakin markkoja saamiseen.
Gerda on, Jumalan kiitos, terve, mutta jos hän vaan olisi sairas ja henki ja terveys vaarassa, niin epäilemättä minä uhraisin viimeisen roponi, mutta hullutuksiin en anna penniäkään. Kyllä meillä voisi olla keinoja kuluttaa vähän terveenkin tyttäremme puolesta ja antaa Gerdan ainakin yhden talven olla Ruotsissa.
Uskoisiko se teidän käyttäneen itsenne viisaasti ja kunniallisesti? joka muuten voitaisiin selittää ainoastaan siten, että te katsoitte itsenne velvoitetuksi kunnioituksella kohtelemaan tulevaa vaimoanne. Ja mistäpä te paremman vaimon saisitte? Mistä löydätte sedän, joka on halukas luopumaan hoidokkaastansa ja 20,000:sta punnasta, kysymättä onko teillä itsellä edes penniäkään?
Ja jos se ryöstö olisi siihen päättynytkin, että karja ja maatila irtaimineen ryöstettiin, niin minulla olisi yli parin tuhannen rahaa sen vaimoni sadan dollarin lisäksi, mutta kun minut tuomittiin konkurssitilaan, niin pesänhoitajat paljastivat nekin, ettei ole muuta penniäkään kuin se sata dollaria.
Ellei tyttöletukka ota sanojaan takaisin, ei hänen pidä penniäkään perimän, se olkoon sanottu, ei niin penniä! Mari, tulehan tänne! VILHO. Mitä ajattelette setä! Antakaa taivaan nimessä minun ensin pois päästä. BLOM. Ei paikastakaan! Sinä jäät tänne. VILHO. Minäkö? En, vaikka maailma repeisi. BLOM. Sinä jäät tänne, sanon minä. Mari, tule heti tänne, minä tahdon sinua puhutella.
Päivän Sana
Muut Etsivät