Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Nauroi taas ajatellessaan: »Ruveta nyt ottamaan voitto-osakkaaksi miestä, joka ei kykene panemaan penniäkään liikkeeseen!» Mutta sitten johtui hänen mieleensä, että tuo liike tulee olemaan sellaista, jossa pitää hoitaa kirjanpitoa, eikä hän osaa kirjoittaa. Se oli vaikea pulma.
"Kyllä minä takasin maksan", vakuutti Jooseppi. "Kyllähän minä sen tiedän", vastasi Hovila hymyilIen pilkallisesti; "jos minulla olisi, niin antaisin, koska ei oma isäsi suo sinulle penniäkään rikkauksistaan. Tarvitseisit kyllä, Jooseppi-parka, vähän kurkun kostuketta suruissasi". Hovilainen kääntyi hänestä ja jatkoi matkaansa.
Päätti vastedes paremmin varoittaa. Kovaksi onneksi isän huomio oli herännyt; hän loi niihin tarkastavan katseen. Ja seurasi sitä saarna, jommoista Hanna tuskin ennen oli kuullut. Täysikasvanut tyttö, eikä pitänyt enemmän huolta vaatteistaan. Sai tästä lähtein itse ruveta niitä hankkimaan; hän, isä, ei antaisi enää penniäkään. Ei ihmettä, että Jussi, joka oli poika, repi ja likasi, mutta Hanna!
Päättääkseen palvelustytön puheista pitäisi hänen olla yhtä mieltä enonsa, Amtmannin kanssa. No niin, saisipa hän kohta katsoa meitä kasvoista niin kasvoihin. Hän lupasi silloin itsekseen pitää silmänsä auki, että nuori neiti tulisi häneltä saamaan niin penniäkään aatelisten elintapojensa hyväksi, oli hän miten hieno ja suloinen tahansa.
Emäntä odotteli kesää, aikaa parempaa. Vaan olivat nikaransa hänellä silloinkin. Heti alkukesällä pani ahtaalle, verolippu kun olisi pitänyt saada lunastetuksi lehmälle, laitumelle sen saadakseen. Kolme markkaa siihen tarvitsi, vaan ei ollut penniäkään, eikä ollut toivoa saamisistakaan tähän hätään. Oli sitä vailla, ettei pitänyt koko lehmä hävittää, paras tulolähde.
Minulla ei ole penniäkään, sanoi mamma, ja pensioonirahat tulevat vasta ensi kuussa. Jos ei ole rahoja, sanoi vihdoin Johanneskin ikäänkuin mietteittensä johtopäätöksenä, niin emme voi lähettää. Ja sattuu todella niin, ettei minullakaan ole nyt. Täytyy hankkia jostain, sanoi Henrik. Ja pian. Posti menee vasta torstaina, selitti Johannes.
Minä seisautin työn tänäpäivänä siitä syystä, etten enää syvemmälle häviön kuiluun vaipuisi. Suuriin maksuihini tämän kuun 15 p. minulla ei ole penniäkään. Te näette että puhun teille ystävänä, en teiltä mitään salaa. Huomenna ehkä ovat jo oikeuden palvelijat täällä. Tämä ei ole meidän vikamme, eikö niin? Me olemme taistelleet viimeiseen saakka.
Voi Häyrinen kulta älä katso minuun noin kiivaasti, noin jyrkästi! Rauhoitu! Häyrinen. Toimita minulle viinaa, sanon minä! Annaliisa. Mistä minä sitä toimittaisin? Eihän minulla ole edes penniäkään. Häyrinen. Niin vie jotakin pantiksi Harakan Heikille!... Annaliisa. Mitä veisin? Häyrinen. Mitä hyvänsä... hameesi! Annaliisa. Häyrinen.
Jos minä sen tekisin, niin en minä sille laiskalle anna rahaa penniäkään, enkä velkakirjojakaan lunasta hänen nimessään muuten, kuin minulle siirtämällä. Sitten sen täytyy heretä niistä kolineistaan ja ruveta työn tekoon, tai jos ei rupea, niin minä näytän velkakirjoilla, mitä hänellä on olemista. Sepä taitaisi olla paras keino.
PENTTULA. En minä teille apuani tarjoo. Jätetään asia sikseen. PELTOLA. Eikö siinä ollenkaan ole tinkimisen varaa? PENTTULA. Ei penniäkään. Mutta niinkuin sanoin: jätetään sikseen. PELTOLA (erikseen). Tuhannen tuhatta, mimmoinen nylkyri hän on. (
Päivän Sana
Muut Etsivät