Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Olipa kuitenkin tuo hätäileminen turha, sillä postihuoneen asukkaat nukkuivat vielä sikeätä unta, ovet ja akkunat olivat lukossa. Pekka ei ollut kauvan istunut pienellä penkillä huoneuksen ulkopuolella, ennenkuin hän siihen nukkui ja näki unta kirkkomaasta tuolla kotona ja äitinsä haudasta, joka oli aidalla ja kultakirjaimisella kivellä varustettu.
»Ei, ei, pannaan jalkaan ensin», sanoivat sekä Hanna että Olga. Betty ei välittänyt; hänen mielestään heillä oli semmoiset jalat, ettei niitä hävetä tarvinnut. Menivät sitten sävyisästi tupaan, porstuan toisella puolen. Kolme, neljä miestä siellä istui penkillä. Kaikilla lakit päässä, piiput hampaissa. Lakit he kumminkin ottivat pois ja laskivat ne viereensä penkille, kun tytöt sisään tulivat.
Hän kulki pitkin kiemuraisia käytäviä kivipöydälle päin ja pysähtyi, kun yhtäkkiä sai nähdä sen, jota etsi. Siellä istui pikku Maria penkillä, ilmeisesti pyhävaatteissaan. Tukan ympärille oli solmittu kirjava liina. Pikkuista, vasta vähän pyöristynyttä rintaa ympäröi lyhyt, viininvärinen, höllästi paulotettu liivi. Hame oli tumma ja ulottui siromuotoisten nilkkain kohdalle.
Ja silloin tuli Juhalle taas näännyttävä uupumus, niin että tuskin jaksoi kotiin kävellä, ja hän istui päiväkaudet penkillä pää käsien varassa tai harhaili pihalla avopäin, avojaloin, silmät ilmeettöminä, suu velttona auki. Tointui siitä taas sen verran, että joulun jälkeen lähti kinkerille, saatavain maksoon rovastille, puolimatkaan kirkolle.
Hän luki kovalla äänellä ja puhtaasti eikä liian nopeasti. Juhana istui vieressä penkillä; kun ensimäinen värssy oli luettu, pani hänkin kätensä ristiin. Kuuliko hän enemmän vai näki, hän vain istui hämmästyneen ja autuaan näköisenä kuin hyvä lapsi Jumalan valtakunnan portilla.
Ester istui hetken liikkumattomana penkillä; pari kertaa katsahti hän Bengtiin päin, mutta kun tämä ei liikahtanut, hän nousi ja meni alas hyttiin.
"Mikä Herran nimessä poikaa vaivaa?" kysyi äiti seuraavana päivänä. "Hän on päivän koitteesta asti ollut polvillansa penkillä ja katsellut Päiväkumpuun päin." "Niin, tänään hänellä on kiire," sanoi isä, joka lepäsi pitkän pyhäpäivän. "Hm, ihmiset sanovat, että hän silmäilee Päiväkummun Synnöveä," lausui Aslak, "mutta ihmiset ne lörpöttelevät niin paljon," lisäsi hän.
Kun Liv oli mennyt ulos vaipui Gunnar kokoon penkillä, hän ojensi itseänsä pian taas ja väristys kävi läpi hänen ruumiinsa. Suu oli kokoon painunut ja hän hengitti raskaasti. Syvään huo'aten meni hän viimein ikkunan luo ja katseli ulos. "Herra Jumala ja Isä taivaassa! mitähän tämä merkinnee? Onko tämä enne, jonka minulle lähetät? Tämmöinen ilta oli silloinkin, ja Aslak että niin on sattunut!
Näin puheli kaksi henkilöä, jotka istuivat vierekkäin puutarhan penkillä pappilarakennuksen edustalla. Heidän edessään avautui näköala laaksoon ja sen halki puikkelehtivalle joelle sekä vaaralle, joka etäällä sulautui yhteen kuutamohohteisen taivaan kanssa.
Woi katoowan rikkauden sortoa ja julmuutta woi lastani ja minuakin!" Nousewa aurinko walaisi nuot tuossa turwe=penkillä. Kumpikin oli kietonut käsiwartensa toisensa ympärille, ja siinä asemassa näyttiwät he innokkaasti syleilewän toisiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät