Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Mutta nyt se alkoi minua pelottaa, ja kuta enemmän asioitani ajattelin, sitä enemmän minua kauhistutti. Minussa on aina parannuksen päätös pian syntynyt, kun olen huomannut itsessäni parannettavaa olevan, eikä minun nytkään tarvinnut monta päivää miettiä, ennenkuin käsitin, että muutoksen täytyy tapahtua. Omatuntoni sen sanoi ja omaatuntoani olen aina koettanut totella.
Kuului kattopeltien rämisevä irtautuminen, kuului kokonaisen katon särkyvä luhistuminen, kuului kirkonkellojen kumajavat hätäsoitot. Ja Hannes ajatteli: »Se, jota sanotaan jumalaksi, tahtoo pelottaa minua!»
Siitä lähdin tielle tietymättömälle. Hiihtelin ja kävin taloloissa kysymässä olisiko työtä. Aina vastattiin kieltämällä. Menin yöksi erääsen taloon. Ei kuulunut työtä siinäkään. Ruokaa täytyi ostaa, ja siinä meni kerrassaan puolet rahoistani. Silloin alkoi korvukset kuumana kihistä ja alkoi pelottaa, että kerjuuhan täällä tulee työksi.
Hart nauroi. "Olenpa minä mahtanut olla koko barbaari täällä Haapasaaressa, koska sinua pelottaa." "Pelottaa! Sanoinko niin muka? Ei, mutta niin, en minä nyt osaa selittää mitä tarkoitan. Ei puhuta siitäkään sen enempää." Molemmat läksivät astumaan kotiin päin. Omituinen levottomuus oli tarttunut heihin, eikä tahtonut haihtua. "Anna, pysyyhän meidän välimme aina samana?" kysyi äkkiä Hart.
Kun he yhdessä seisoivat rantaportailla ja katselivat taakseen kaukaista kimallusta kohti, joka häämötti kaupungin yllä, tunsi Adelsvärd pienen käden puristavan omaansa: Kaunista se oli kuiskasi pikku Maria hyvin kaunista; mutta ei minua haluta mennä sitä uudestaan katsomaan. Kaupunki oikein pelottaa! Pelottaa, pikku Maria mikä siellä pelottaa? Suuret synkät talot.
"Kirottu päivä... Sata taaleria mennyttä!... Kellonvitjat nekin poissa hän saa ne varmaankin, hän tuolla kuritushuoneessa ylpeilläkseen, vapaaksi päästyään!... Kauniita juttuja! tanssinut ja ollut lemmenseikkailussa kuritushuonevangin hentun kanssa ... ehkäpä nainen itsekin on ollut siellä!... "Huhuja! antaisiko hän pelottaa itseään semmoisilla huhuilla!..."
Hän haki ja löysi, mutta eipä liioin sopivia. Kaikki tarjolla olevat huoneet olivat liian kalliit ja kun ilta oli käsissä ja hän yhä vielä etsiskellen ympäri kaupunkia hapuili, alkoi häntä pelottaa. Silloin juohtui hänelle vihdoin mieleen vanhan Kristiinan lankomies, sorvarimestari Wunderlich, ja hän päätti hänen neuvoaan hyväkseen käyttää.
Huonoin vaate, Mi häntä verhoo, kalliimpi on mulle Kuin kaikki hivuksesi, vaikka kukin Niist' oisi mies sun-laisesi. Pisanio! CLOTEN. Vai vaate! Piru olkoon! IMOGEN. Mene oiti Kamarirouvan, Dorothean, luo. CLOTEN. Vai vaate! IMOGEN. Täällä kummittelee narri Ja pelottaa ja kiusaa. Käske häntä, Ett' etsii renkaan, joka ranteestani On suljahtanut. Se on herras lahja.
Olen kulkenut monellaisia teitä, ollakseni hänen läheisyydessään hänen huomaamattansa; mutta kun hän vihdoin aikoi mennä tunturille, niin minä ulvomaan kuin susi ja se taisi häntä pelottaa tunturille menemästä, sillä hän kääntyi kotiinpäin. Ja nyt näen vuonolla esineen, joka yhä lähenee, se on luultavasti Niilo, joka kenties aavistaa että nyt Aamund lähenee kotia."
Tunsin, että olisin samoin voinut katsoa vaikka yli kaupungin, vaikka yli maan, vaikka yli maapallon, jos vain olisin päästänyt tämän salaperäisen, ennen aavistamattoman kykyni pitemmälle pingoittumaan. Mutta minä palasin takaisin. Sillä nyt alkoi minua toden teolla pelottaa. Jahah, tämä on todettu, sanoin itselleni.
Päivän Sana
Muut Etsivät