Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Kun kuuli kuiskailtavan, niin alkoi häntä pelottaa. Hän ummisti silmänsä. Kun tunsi, että tultiin lähelle katsomaan häntä, oli hän nukkuvinaan. Mutta kuultuaan Sarkkisen tädin äänen hän avasi heti silmänsä ja katsoi häneen hymyillen. Tuntui hänestä niin hyvälle, ja aivan kuin halutti jotakin, mitä ei oikein tiennyt, vaan mikä oli mieluista ja ilahduttavaa.
Minä olin usein päinvastoin suorastaan iloinen, kun jouduin kiinni, sanoi Nabatof reippaalla äänellä, nähtävästi haluten lieventää mielialan raskautta; vapaana ollessa kaikki pelottaa: pelottaa että itse joutuu kiini, että saattaa toiset vaaraan, että yhteinen asia kärsii; mutta kun otetaan kiinni, niin loppuu kaikki edesvastaus: saa levähtää. Ei muuta kuin istuu ja polttelee.
Jos merellä on puoleksikaan niin hupaista kuin sinä kerrot, en totta tosiaan katuisi. Mutta kun muistan, miten Tiina tätini miehen kävi, niin vähän pelottaa«. «Kuoleehan maalla kumminkin enemmän väkeä, sinä narri!... No, kävitkö eilen Metsämaassa? Mitä isäsi sanoi?« «Perhana! Isä oli pahalla tuulella, eikä äidistä ollut mihinkään.
Minä tahtoisin puhua sen kanssa, mutta enhän saa puhua, kun minä itse olen kieltänyt, että aisoissa ollessa ei saa puhua, vaikka minä kuinka siihen houkuttelisin. Tuntuu kuin olisi kauhean kauan siitä, kun lähdettiin Riihelästä ja vielä kauemmin siitä, kun oltiin kotona. Minua alkaa arkiuttaa ja pelottaa.
Ei ole meillä tilaa niille kaikille. Ette tiedä. Kreivi oli hetkisen vaiti, sitten naurahti hän äkkiä teeskennellen iloisuutta, ikäänkuin olisi hän kuullut hyvän pilan: Ho, ho, ho! Luulevat voivansa pelottaa minua! Kirkukoot, poikani!
Minä se vaan olen, Ivan Petrovitsch! Vouti. Sinäkö se olet; mitä on asiata? Huttunen. Minä ... minä tuokki, tuokkiroisiani! Mitä mä kävinkään sanomaan? Vouti. Mitä sinä tahdot? Huttunen. Minua tuota noin pelottaa se asia, ett'emme kirjoittaneet sen paperin alle. Vouti. Mitä se minuun kuuluu? Huttunen. Minä tahtoisin pyytää teitä pitämään minun puoliani, jos herran viha sattuisi minuun kääntymään.
Nyt hän ei kuitenkaan enää antanut pelottaa itseään, vaan asettui asumaan erään vaununtekijän luo, käytti osan aikaansa rukouksiin, osan perheenemännän auttamiseen, ja odotteli luottavasti, milloin hänen hetkensä oli tuleva. Linnanherran ympäristössä oli muutamia, jotka olivat taipuvia kuulemaan tytön sanoja.
Ainoastaan ruhtinatar Juliana oli vielä kalpean ja kärsivän näköinen. Kaikki viisi olivat jo valmiit lähtemään liikkeelle, kun kuningatarta alkoi pelottaa, että puvut ehkeivät ole tarpeeksi onnistuneet, että hänet tunnettaisiin ja että hänen arvonsa joutuisi vaaraan.
Elli riensi äitinsä luo, pyyhkäsi hänen otsansa, jota myöten suuria hikikarpaloita vieri, suuteli häntä ja sanoi rukoilevasti: Hyvä äiti, aukase silmäsi! Minua pelottaa nähdä sinua tuollaisena. Ja niinkauan kun silmäsi ovat kiinni, niin voivathan nuo julmat unet jälleen palata. Inkeri ei vastannut; hänen silmänsä pysyivät kiinni. Etkö kuule, äiti? kysyi tyttö tuskissansa.
NIKOLAUS PIISPA. Niin, niin; mutta se ei ollut totta se oli pieni rangaistus. Minä olen ollut kohtuuton herra teitä kohtaan; sen vuoksi tahdotte te pelottaa minua. Hyi, se oli ilkeätä, ei, ei, se oli paraiksi minulle! Mutta olkaa nyt hyvä ja kiltti! Minä maksan hyvin; kolmen päivän elämä, Sigard mestari, ainoastaan kolmen päivän elämä!
Päivän Sana
Muut Etsivät