Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Vaan hän ei lakannut huutamasta. Vihdoin, kun äiti pelkäsi isän pilalle lyövän lapsen, meni hän väliin ja kantoi pahasisuisen pojan ulos tuvasta. Johannes oli yhdeksänvuotinen silloin. Seuraavana päivänä, kun isä, Jaakko veli ja Kaisa sisar menivät pellolle, jäi Johannes, joka ei vielä ollut leppynyt, äidin kanssa tupaan. Lukuhetki lähestyi, mutta äiti oli niin kovassa päänkivussa, ettei jaksanut.
Sitten vielä siitönäkin Kärkemmästi kyntö käypi, Juosten jalan, juotuasi, Että vaahti varsastasi Vieressäsi vierteleipi. Kyllä kynnät, kyntänetkin Ilman muiden muistutusta, Itse pellolle isäntä, Eikä paha palkollinen, Mutta, tiedät, tekeväistä Kaikki kilpaan kiihkottavat Laiskan aina laskemalla Joutilaana juoksemahan Mihin mieli vetäneepi.
Hän huomaa vasta nyt, että linnan päällikkö on tehnyt sen, mikä hänen asemassaan oli viisainta: mennyt tiehensä. Vaan ei Lucia Grothusen ensi kertaa aja linnan päälliköitä tiehensä. Hän voisi ottaa ajaakseen pellolle koko väestönkin, jos niin tarvittaisiin.
Vein mä rikkani pihalle, Kannoin ulos usta myöten, Pihalle vajoa myöten, Pellolle perimmäiselle, Kaijimmalle pientarelle. Seisattelime rikoilla, Kääntelime, kuuntelime, Kuulin kummat kuusialta, Imehet yheksiältä: Sika sillalla makasi, Porsas tiellä poikki puolin, Kahet kannukset jalassa, Oksat kullan kummassaki.
Käykämme ulos pihalle, ulos pellolle torahan, tanterelle tappelohon! Pihalla veret paremmat, kaunihimmat kartanolla, luontevaisemmat lumella." Mentihin ulos pihalle. Tavattihin lehmän talja, levitettihin pihalle senp' on päällä seistäksensä. Sanoi Ahti Saarelainen: "Kuulesta, sa Pohjan poika!
Tähän pellolle tuopi niitä lypsääkseen. Kyllä sen saat nähdä.» »Eihän tuosta silmät osaa ota, jos tuota katseleekin. On kait se ihmisiä nähnyt ennenkin, näkee kai se minut alalleen.» Kun pajasta jouduimme taloon astumaan, niin siellä pellolla oli Mari lehmiensä kanssa. »Hyvää iltaa, Mari!» tervehti setä. »Iltaa, iltaa! mitä kuuluu?» »Eipä liikoja, rauhaa vaan.
»Menestys Suomessa. Kyllä on Suomessa luminen luondo, vaan hyvän suondo riemulla rindoja lämmittää. Kulkekon talvella kylmänä kuukin lämmin on luukin kuin veri ystävät yhdistää. Kesällä leikkivät linnut ja karjat, makeat marjat varsista valmiina taitellaan; kedolla kestävät lapset ja laumat, pellolle aumat korkeat, laveat laitellaan.
Ja jollei se ollut hänelle onneksi, oli hän siihenkin tytyväinen. Moni näkee vainionsa täynnä tähkäpäitä ja tähkäpäät täynnä jyviä ja kuitenkin saa hän riihestä huonon tulon. Syy tähän on ehkä se että suurin osa tuloista on varissut pellolle. Siitä tulee vähemmän leipää sinä vuonna.
Iltapuolella vasta oli lähtenyt kotoa ja läpi öisin kulkenut, vähän vaan yösydännä levähtänyt ja syöttänyt, Kotoolla on kiirettä kiiretten päällä. Heinät saatiin kuivina korjuun, mutta nyt kiirehtää ruis. Tähkäpäät ovat pursulleen jyvistä ja jos rapisemaan ehtivät, menevät kuin suola... "Niitetään yöllä." "Hyvä, että tulet kotiin, minäkin saan käteni irti ja pääsen pellolle."
MIINA. No, tiedäthän sen. Sellaisella elämällähän ne tästä menivätkin. KAISA. Juopumus ja tappelu! Niin, niin! Ne eivät koskaan eroa toisistansa. MIINA. Röyhiö oli ilvaillut yliskyläläisiä. Siitä riita syntyi. Yliskylän pojat antoivat isäntää vönttiin ja ajoivat pellolle. TILTA. Se oli hänelle ihan parahiksi. Mitä hän viekotteli heitä sinne! Ihan meidän kiusalla hän sen tekikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät