Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Ja toinen kun tulevi hoilottaja, niin sille hän laulun laulaa: »Hei, rakkaus se on kuin palsamipuu ja laulu kuin elämänlanka! Mut kukapa sen uskoi sen tytön pilkan niin kovasti koskevankaan?» Minä käyn kuni kyntäjä pellollaan kodin rakkahan raunioita ja muistelen muistoja lapsuuden, kalaretkiä, karkeloita. Minä käyn kuni kyntäjä pellollaan sydän täynnä ja rinnassa rauha.
Isäntä ei niihin asioihin sekaannu, se tonkii tuolla pellollaan, syö mitä täällä annetaan, nukkuu siinä mihin vuode tehdään, sanoi emäntä hienolla ylpeydellä ja kehoitti rovastia tulemaan kahvipöydän ääreen. Samassa tuli Hetvi kiirein askelin ovelle ja sanoi: »Tulisiko mummu minulle avuksi viemään vasikkain juoma-astiaa; en lähtisi pellolta apua hakemaan, kun niillä on niin kiire.»
Mut nyt sa seisot, niinkuin paahdepäivän jälkehen Maamies seisoo pellollaan ja tähystääpi taivaallen: Tuuli ompi kääntynyt ja viima jäinen kylmää maan, Ja nyt huokaus pusertuupi raskas hänen rinnastaan. Kaikki, mihin parahimman toivonsa on liittänyt, Omiensa, rakkaittensa toimentulon kiintänyt, Monen kovan päivän raade, pitkän työn ja taistelon, Saattaa tuossa tyhjäks mennä kuluessa tuokion.
Ja pitkän, helteisen päivän asteli ukko edestakaisin pellollaan, ja poika siementi jälen aurallaan niinkuin olivat jo monta monituista kertaa ennenkin tehneet. ID
Jos Oksanen aikoinaan oli suomalaisuuden kirjallinen isäntämies, oli Meurman myöhemmin sen tanakka työpehtori, joka tuuheiden kulmakarvojensa alta piti lakkaamatta silmällä, ett'eivät ohdakkeet hänen pellollaan saisi suinkaan yhdessä nisujen kanssa elojuhlaan saakka tuleentua.
Me aiomme ottaa teiltä hallituksenne, palatsinne ja mukavan joutilaisuutenne, ja siitä päivästä lähtien teidän on tehtävä työtä leivän hankkimiseksi niinkuin talonpoika pellollaan tai niinkuin nälkiintynyt ja surkea kauppapalvelija suurkaupungeissanne. Meillä on jäntevät kädet!»
Ja viimeksi viime juhannusaamuna pellollaan akka rääkkäsi tyttöä, repi tukkia, otti pellosta kiven mukulan ja mukiloi sillä tyttöä päähän.
Niin yhtyi kukkien ja metsän sohu Kun heissä sama salon henki huokui Niin yhtyivät ne kosken kohinahan, Jok' alla niityn vuoren juurell' ähkyi Ja neuvoi, ett' on elämä vaan taisto Ja työ, kuin kosken, joka jyskää, jauhaa Ja myllärin, jok' ohjaa, takoo myllyn Ja miehen, joka pellollaan par'aikaa Hik' otsassaan maan muokkaa, kyntää, kylvää, Ett' taisto ja työ pysyvää luo yksin.
Päivän Sana
Muut Etsivät