Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Sinä nauroit sillä, ettei mulla ole parempaa hevosta. Sitä minä en kärsi. Ja samalla kun sinä kerran *nauroit*, ajattelit sitä, että meille tulee ryöstöhuutokauppa, ja sitä, kun Hautalainen...» Esan valtasi niin kiukku, että hän pyöritti vain hammasta purren päätänsä. »Mutta olkoon nyt», jatkoi hän, ja ääni tuntui itkunsekaiselta. »Kun sinä pelkäät, niin olkoon anteeksi.
ROMEO. Noin tyhjä, kurja oletko, ja pelkäät Noin kuolemata? Poskias syö nälkä, Rasitus, puute silmistäsi hiukuu, Harteillas riippuu repaleinen köyhyys; Ei mailma ystäväs, ei mailman laki; Tuo ota, laki riko, kurjuus heitä. APTEEKKARI. Puutteeni suostuu, vaan ei tahtoni. ROMEO. Ma puuttees maksan, enkä tahtoasi.
"Minä olen sinulle kiitollisuuden velassa, ja sinä tunnut olevan hyvä ja kelpo ihminen, mutta tällä kertaa et ole minua kohtaan suora. Sinä pelkäät, että minä aion kutsua orjani tänne ja antaa viedä pois Lygian. Enkö ole oikeassa?" "Olet!" vastasi Crispus vakavasti.
Ja nyt huomasi Syyne kauhukseen, että kantohan se puhuikin, kanto, joka oli olevinaan hänen isänsä, räätäli! "Miksi minua pelkäät?" jatkoi kanto. "Olenhan vain vanha kaatunut puu. Ymmärrätkö mitä sanon?" "Kyllä", sanoi Syyne. Hän oli huomaavinaan, että ääni kävi sitä selvemmäksi, mitä enemmän kanto puhui.
Mutta välistä pelkään melkein. Onnemme on niin suuren suuri.» »Ja miksi sitä pelkäät?» »En oikein tiedä itsekään. Mutta sitä ainakin olen ajatellut, että kunhan en vain tulisi itsekkääksi, kunhan en onnessani unohtaisi niitä, jotka kärsivät. Oi että voisin antaa sitä enemmän, jota enemmän itse saan! »Jolle paljon annettu on, siltä myös paljon vaaditaan». Ne sanat soveltuvat onnellisuuteemmekin.»
Tulittehan kumminkin, puhkesi hänen suustaan. Hän auttoi nuttua patruunin päältä. Sinä minua jo ikävöit? hymyili patruuni. Minua niin kauheasti peloittaa. Olen kaiken päivää ollut semmoisessa tuskassa. Sitä illallista eukkoako pelkäät? Tulkoonpas hän vielä kerran, niin lyön häneltä niskat poikki tällä kepilläni.
Nyt sitä vastoin rupeat itseäsi vaivaamaan, sen sijaan kuin sinun pitäisi ajatella sielusi asioita. Rupeat itseäsi vaivaamaan, etkä sinä kyynärpäätäs saa sittenkään puraistuksi. Niin! nyt sinä valitat ja pelkäät..." Tämä nuhde näkyi pistäneen Harlow'ia hamaan sydämmeen. Aaltona hyökäsi häneen koko hänen entinen ylpeytensä. Hän puisti päätänsä ja ojensi leukansa eteenpäin.
ELISABETH. En ollenkaan käsitä. PASTORI. Elisabeth minä pelkään mitä pahinta. ELISABETH. Jumala varjelkoon Mitä sinä pelkäät? PASTORI. Hän oli niin liikutettu ja kummallinen. Kun nyt ajattelen, ei hän ole milloinkaan ollut senlainen. ELISABETH. No niin ? Mutta pahinta? PASTORI. Hän otti minulta hartaat jäähyväiset ja vapisi kuin haavan lehti. ELISABETH. Sinä uskot ?
Muukin sinua vaivaa, vaan pelkäät puhua minulle sen vuoksi, että olen sairas, mutta sehän saattaa minut vielä levottomammaksi. Kuule, elä salaa mitään. Mikä sinua vaivaa? Onhan minulla nyt kenties vaikeampi kuin sinulla. Minä olen rikollinen edessäsi.
"Pelkäät!" sanoin minä sopivalla rohkeuden muodolla ja uljaasti katsellen vankkaa valtamerta. Minä en pelkää!" "Voi! mutta se on julma", lausui Em'ly. "Minä olen nähnyt sen kovin kauheana muutamille meidän miehille. Minä olen nähnyt sen kiskovan veneen, joka oli yhtä suuri, kuin meidän huoneemme, kokonaan kappaleiksi". "Minä toivon, ettei se ollut sama vene, jossa "
Päivän Sana
Muut Etsivät