Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Aivan toisellainen oli toinen Pekka Paljas-Pekka, joksi häntä sanottiin poikain kesken, mutta ei hänen itsensä kuullen, sillä tämä nimi oli taas hänen arka kohtansa. Auta armias sitä, joka siihen kosketti! Tämä nimi oli syntynyt siten, että Pekalla poikain tieten ei ollut sukunimeä, vanhemmat ihmiset kun hänestä puhuessaan aina sanoivat vain: Se Karhulammin Matleenan poika.
Olli Pekalla on mielitietty jo tiedossa ja taitaapa se Erkilläkin olla kierroksessa, sanoi Anna Maria ja nousi täyttämään kuppia. Jospa niistä tulijoista sitten on tunkiolle lähtijää, sanoi isäntä noustessaan ottamaan kuppiaan pöydältä.
Neiti puheskeli poikani kanssa?" älkää millään muotoa antako minun häiritä teitä!" "Lopetimme jo", hän kuiskasi vielä sanasen pojalle, tervehti vienolla, hempeällä tavallaan ja meni pois. Vaikkapa Pekalla vielä olikin vanhat vaatteensa, olisi luullut häntä toiseksi pojaksi. Tummat suortuvat olivat selvitetyt sekä kasvot ja kädet vapaina likakerroksestaan.
Jos käsittää elämän niin, että tämä elämä sykkii minulla, Juholla, Pekalla ja Marialla, vain ruumiissa ja että elämän koko tarkoitus on hankkia niin viljalti kuin suinkin kaikenlaisia iloja, nautintoja ja menestystä tälle omalle minälle, Juholle, Pekalle ja Marialle, niin muodostuu elämä aina ja kaikille onnettomaksi ja katkeraksi.
Minä otin evästä mukaani, niin että tulen toimeen. Hyvästi nyt, Matti! Sydäntäni kaivaa, kun en voi jättää sinulle Grillsin pyssyä, mutta näkyyhän Pekalla olevan kaksi, kyllä kai sinä saat toisen; ehkäpä minä voin tuonnempana lähettää sinulle pyssyn. Tee nyt ja toimi, niinkuin olen sinulle sanonut, äläkä anna kenenkään ottaa itseäsi valtaansa, tiedä se!
Olipa helkkarin topakka eukko, ja pulska! Mutta en usko, että Pekalla on mitään tuon kanssa tekemistä. Näitkös, miten muljautteli silmiään mieheen? Melkein luulen, että hänellä oli Pekkaa vastaan jotakin pahaa mielessä. Mennään sisään?" "Mitä joutavia, kyllä Pekka noille kahdelle puolensa pitää.
Yli tulee, huutaa lukkari vastaan, pyörähtäen kyljelleen männyn juurella. Taikka ainakin parikymmentä tulee suorastaan linnun tietä. Ja suorastaanpa se ääni kulkee, ei se mutkia nakkele. Niin, akka oli Pekalla semmoisen matkan päässä, mutta sille tämä vain täältä niemeltä huusi, että: »huhui, akka, tuoppas ne jouhikkaat!» Ja akka vastasi sieltä että »tuon, tuon» ja toi.
"Vai niin", sanoi isäntä, "enpä huomaa hänellä olevan mitään, millä hän maksaisi." "Kyllä mar", sanoi Antti, "luulen, että hänellä on rahoja." "Silloin olet väärässä luulossa. Eihän suomalaisilla ole rahoja. Mistäpä he niitä saisivat?" "Kuten tiedät, ei Pekalla ole perhettä; häneltä kuluu vähän. Hän on maan parhaita pyssymiehiä.
Pekalla oli kaikki kulkemansa tiet mielessään, hän muisti joka kiven, joka puun, jokaisen tienkäänteen, kuulemansa äänet, ystävälliset tai äyskäisevät, vastaantulijat, koirat, tien tuoksun: milloin kesäisen lämpimän törmän, milloin notkon, kostean ja kylmän. Umpisilmässä, yölläkin hän tiesi osaavansa sinne, missä oli kerran käynyt.
Sen sijaan rakasti hän yhä vieläkin hevosia ja kärtti yhtä mittaa vanhemmiltaan ratsuväkeen päästäkseen; mutta siihen eivät isä ja äiti koskaan suostuneet. Kun ei Pekalla ollut halua muiden veljien tavoin ruveta "papiksi lukemaan", pääsi hän äärettömäksi ilokseen 16 vuoden vanhana kreivi Bertelsköldin ratsupalvelijaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät