Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Aivan toisellainen oli toinen Pekka Paljas-Pekka, joksi häntä sanottiin poikain kesken, mutta ei hänen itsensä kuullen, sillä tämä nimi oli taas hänen arka kohtansa. Auta armias sitä, joka siihen kosketti! Tämä nimi oli syntynyt siten, että Pekalla poikain tieten ei ollut sukunimeä, vanhemmat ihmiset kun hänestä puhuessaan aina sanoivat vain: Se Karhulammin Matleenan poika.
Jos olisi se heidän poikansa edes saanut elää, niin huolettomina saisivat elämänsä iltaansa odottaa. Tahi Nikkilä siltä tapaturmalta suojautunut. Vasta kotia päästyään muisti Latun emäntä oman kohtansa. Hän oli taas vakuutettu, että kyllä Liisa mieltyy ja ettei se niin paha lapsi ole. Mutta mielensä oli masennuksissa.
»Eihän se taida olla leikkiä sekään, kukin tuntee vaan oman kohtansa», sanoo lopulta muuan arvokkaan näköinen keski-ikäinen mies. Männyt kummulla huokasevat ja vieno valitus juoksee taasen oravana runkoa myöten. Aamunsarastus heittää Neitokallion rintaan vaalean häiveen kaukaa niityltä kuuluu ruisrääkän huuto. »On jo aika lähteä!» sanoo Olavi ja nousee.
Paljas-Pekka nauraa peukalolle ja toinen Pekka myllyn palolle. Tuskin huomaavat, että heillä on vieläkin arka kohtansa kummallakin, vaikka se vain on siirtynyt johonkin toiseen paikkaan. Se on heillä niinkuin se on kaikilla. Eikä siitä kukaan pääse ennenkuin kuolee silloin pääsee!
Kreikkalaisesta sankarista Akilleesta kerrotaan, että hänen ruumiistaan kilpistyivät nuolet ja keihäät haavoittamatta. Mutta toinen kantapää oli altis: se oli hänen arka kohtansa. Arka kohtansa oli kummallakin Pekalla, niin sankareita kuin olivatkin.
Mutta Mylly-Pekka kaikkien riemuksi, joka purkautui nauruun, kyykki jäniksen laukkaa Liisan luo, puski päällään Liisaa, joka nauraa remuten repi veljen punaista tukkaa. Tämä Mylly-Pekan punainen tukka oli hänen arka kohtansa.
Minä olin heidän kanssansa niin monesti pahemmassa kuin pulassa, että tämä heidän kohtansa tulee vielä nytkin vähän kärtysesti kirjoitetuksi, vaikka kaiketi sen nytkin tiedän niinkuin silloin, etteivät he sitä muusta kuin hyvyydestä tehneet, koska eivät ymmärtäneet paremmasti; mutta kauhean itsepintaisia he kumminki olivat.
"Tee sinä niinkuin minäkin: kullakin on hellin kohtansa, johon hän ei mielellään salli toisten koskea, ja kun pakoitat kunkin pilkkaajan peräytymään omaan itsehensä, niin pääset kyllä heistä rauhaan". Vaan tätäpä hiljainen, hitaasti ajatteleva Antti ei osannut; hän pysyi edelleenkin yhden-ikäistensä ivan esineenä.
Mutta Tuomas, tietysti hieman mustasukkaisena, paadutti kaikki kohtansa. Kun, näet, Pöndinen häntä hieman uhkaili jollain rangaistuksella, keksi hän hyvin ilkeän ja häijyn ja kavalan keinon, ryyppäsi rauhallisesti vettä korvosta ja uhkasi tyynesti vastaan: »Ka samapa tuo!
Päivän Sana
Muut Etsivät