Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ainoastaan ylijäännöksen tämän tilan hoidosta vaadin saada käyttää huonon kotitaloni tarpeisiin. Sitä on nytkin olemassa, sanoi pehtoori, otti talouskirjat katseltaviksi, joiden mukaan oli kaunis jäännös omaisuutta tallella, minkä Kaarlo sai omistaa, koska testamentissa oli niin määrätty.
Pehtoori huoahti syvään, lähtien tuvasta, jonka oven hän sulki takanaan. Pellavatukkainen meni hänen perässään, aukaisi hiljaa oven ja katsoi pehtoorin jälkeen, joka poistui horjuvin askelin, pää painuksissa. Kerran hän kääntyi, ojentaen käsivartensa tupaa kohti, niinkuin hän vielä olisi tahtonut vedota tuohon kivikovaan sydämeen.
Minulla on herralle kerrottavana hauska uutinen, virkkoi hän Kronille. No, herra pehtoori? Minä lähden tästä talosta huomenna. Ja sitä pehtoori sanoo hauskaksi uutiseksi! Niin ... se on hauska minulle ja luullakseni teillekin. Kuinka niin? Minut on asianomaisesti nimitetty Djursholman pehtooriksi Stenmanin jälkeen, joka on lähtenyt tiehensä, ja herra on määrätty toistaiseksi minun seuraajakseni.
Nuori pehtoori näyttää pystyvän itsekin puhumaan puolestaan, huomautti Julia punastuen, vaikka hän kovasti koettikin sitä estää. Mistä nyt niin äkkiä sait verta poskipäihisi, Julia Palm? kysyi kreivitär, katsoen nuorta ystävätärtään kasvoihin. Näytät olevan hieman liian hartaasti kiintynyt lapsuudenystävääsi... Ha, ha, ha!... Ajattele, jos sinusta tulisi Gunilholman pehtoorin rouva!... Ha, ha, ha!
Hänkö tämän vaimoksi! Pehtoori oli kuitenkin luullut huomanneensa, että Alfhild tunsi Kuinka ne miehet sentään ovat itserakkaita! Kun heihin vaan katsahtaakin, luulevat he aina, että heitä jumaloidaan. Hän, Alfhild Kreiner, menisi naimiseen talonpojan kanssa!
Näin katui Klaara, vuodattaen kyyneleitä, tehtyjä rikoksiansa. Taaskin lienee tuo kalvava omatunto soimannut. Päivä tuli, toinen meni ja viikot vierivät vierimistään. Hääpäivä läheni. Usein oli pehtoori käynyt sillä välillä Klaaraa tervehtimässä. Asiat olivat entisellään.
Onko siellä sisällä ketään? kuului värähtelevä ääni ulkoa. Pellavatukkainen hiipi varpaillaan oven luo kuuntelemaan. Minä täällä olen, jatkoi vapiseva ääni, pehtoori Kron. Pellavatukkainen työnsi salvan syrjään, astuen sen jälkeen muutaman askeleen taapäin, kädet taskuissa ja katse herkeämättä kiinnitettynä oveen, ikäänkuin sisääntulija olisi ollut joku kauhea vihollinen.
Kuten helposti voidaan arvata, muuttui Alfhild ihmeellisen lyhyessä ajassa ihmeellisen kansalliseksi ja samalla aikaa sai pehtoori sen käsityksen, ettei häntä ollut olemassakaan, sillä niin vähän piti tämä lukua hänestä.
Oliko hän enkeli taivaasta? huokasi Albert hiljaa, hengittäen intohimoisesti keuhkoihinsa hänen hevosensa kavioiden nostattamaa tomua. Oliko se joku helvetillinen näky? mutisi kreivin seuralainen, tuijottaen maantielle. Kuka olisi uskonut tilanvuokraajan raudikkoa noin uljaaksi juoksijaksi! huudahti pehtoori, joka piti suuresti kauniista hevosista.
Kuinka ihanaa onkaan kuulla itseään ylistettävän, varsinkin rakastettunsa läsnäollessa! Haluaisin vastaisuudessa entistä varmemmin kiinnittää teidät Gunilholmaan, jatkoi kreivi, mutta voidaksenne viihtyä täällä tulee teiden mennä naimisiin... Niin, niin, tarkoitan täyttä totta, ja ystävänänne kehoitan teitä ajattelemaan sitä asiaa. Hämmästyneenä ja punastuen hypisteli pehtoori hattuaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät