Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Rakas Paul sanoi hän, jos olet oppinut Suomessa tuommoisia rajuja kotitapoja, niin ei minua laisinkaan ihmetytä, että Turun oppineet ystäväsi ovat lähettäneet sinut tänne sivistymään... Kas tässä, Louise, lasi vettä!
Mutta miksi ei Lauri-enoa uudelleen valittu? kysyi Paul. Asia on, nähkääs, semmoinen, kuiskasi Joonas, että eno on vuosi vuodelta tullut rikkaammaksi ja vuosi vuodelta ahneemmaksi, mutta se ei miellyttänyt vaasalaisia, ja sentähden he ovat tänä vuonna valinneet Grönbergin. Taitaa syntyä kuumat ottelut Tukholmassa.
Annan sinulle mietintäaikaa huomenillaksi. Hyvää yötä! Ja Paul meni syvissä ajatuksissa ylös ullakkokamariinsa, josta oli mitä ihanin näköala merelle päin. Siellä hän istahti avoimen ikkunan ääreen ja katseli viileätä seutua ja sen keväistä vihreyttä. Kummallisia tunteita, kummallisia kysymyksiä liikkui nuorukaisen haaveksivassa mielessä. Mitä on elämä? Mitä on luonto? Mitä on henki?
Ikkunan luona, ompelupuiden ääressä istui neiti, hänen kasvattinsa. "Hyvää päivää, grand'maman", sanoi sisään astuessaan nuori upsieri, "Bon jour, mademoiselle Lise. Grand'maman, minulla on teille pyyntö." Mikä niin, Paul? "Suvaitkaa minun esitellä teille muudan ystäväni ja tuoda hänet teille perjantaina tanssijaisiin." Tuo hänet suoraan tanssijaisiin, ja silloin hänet esittelekin.
Vaivoista ja mielikarvaudesta perin väsyneenä Paul laskeutui alas puusta ja rupesi miettimään keinoja miten viettää yön tässä paikassa; mutta siinä ei ollut lähdettä, ei palmuja, ei edes kuivia oksiakaan, joista olisi voinut nuotion rakentaa. Nyt hän sai kokea kuinka riittämättömät hänen apuneuvonsa olivat, ja hän purskahti itkuun.
Siksi vaan, vesi ett' oli syvänä uomassaan ja että he sillan ainoan ties olevan äärillä maailman. Paul Verlaine Syyskylmässä vanhan puistikon kaks varjoa esiin astunut on. On kuollut ja sammunut katsehensa. He hiljaa kuiskivat toisillensa. Syyskylmässä tuuli suhisee, kaks varjoa menneitä muistelee. Viel' lempemme vanhan muistatkos, sa? Mitä hyvää entisen muistelossa?
Hän tunsi tuskainsakin keskellä itsensä onnelliseksi, kun sai saattaa työnsä sellaiseen loppuun, joka miellytti hänen palavaa rakkauttansa. Se oli merkkinä, että merellä joku laiva oli tullut näkyviin. Paul juoksi kaupunkiin kuulustelemaan, oliko sillä mitään tietoja tuotavana Virginiasta.
Ensi kerran kuuli Paul hänen sanovan: äitimme. Kiitän sinua, sanoi hän lämpimästi veljensä kättä puristaen. Ja minä siunaan sinua, poikani, suurimman voiton johdosta, jonka kuolevainen voi voittaa: kun voittaa itsensä.
Kateuskin unohti teroitetun tikarinsa, ja ihmiset kuiskasivat keskenään: tuommoinen puoliso olisi Kustaa III:lla pitänyt olla, silloin olisi hänellä ollut vertaisensa: mahtavampi muita, sukkela, iloinen, miellyttävä ja arvokas joka liikkeessään! Paul oli onnellinen ja tunsi samalla olevansa nöyryytetty.
Paul riensi nostamaan sitä lattialta. Kumartuessaan hän tunsi lämpimän henkäyksen ja kuuli kuiskauksen, niin hiljaisen kuin lehtien suhina kesäiltana: Huomatkaa, kun lopetan pelin! Ah, monsieur le comte, sanoi markiisitar ääneen, minä kiitän teitä. Ensi kerran näen teidän kumartuvan noin syvään. Nuoruus tekee kunniaa kauneuden valtaistuimen edessä, virkkoi kohtelias kreivi Horn.
Päivän Sana
Muut Etsivät