Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
»Ja jos Manan lapset lauloi, laulakohot maahan munki, ja jos kuolo kullan kauloi, löydän sulhon surmatunki, tulen, tunnen metsät sankat, kussa kukkii kuolon niini, väännän sieltä vaulat vankat, nidon niillä kullan kiini.» Kuuluu jälleen kosken pauhu, kierretähän lehtosaari, näkyy niemen takaa sauhu, kohoo kaunis taivaan kaari.
Taas karjuu Kaos ikivanha. Kauhu titaanit valtaa, yltyy alku-yö, syvyydet kuohuu, korkeudess' on pauhu, Prometheun taas maksaa kotka syö, maanpiirin saartaa luomismyrskyn sauhu; nyt pient' on ihminen ja ihmistyö, mut sentään sydämissä kansain, maiden kuin ennen kukkii ahot autuaiden.
Kuinka olleekaan, Vaan sanas sielun täyttää tuskalla, Ja murheen muistot mielen kiihdyttää, Ett' säikähdyksissä se tarkastaa, Kuin pauhu uhkaavainen kuuluis kaukaa. Vaan hiljaa! Askeleita kuulen tuolta. Toinen Kohtaus. Edelliset. Paroni Pantzarsköld. Maria, luutnantti Werner. KATRI, nähden paronin, itsekseen. Oi taivas, paroni! WERNER. No, päivää, Katri! Ja päivää, Anna!
Ylös karkasi urho, tyhjänä nähdessään sijan, kuss' orot raisut ol' olleet, ruumiit hurmeessaan viruvaisina, nytkien vielä, vaikertain hän kumppaniaan nimin huuteli, kutsui. Iliolaisten nous iso, suunnaton huuto ja pauhu, luo väki törmäsi kaikki ja tyrmistyi tuhotyöstä urhojen noiden, jotka jo riensivät laivoja kohti.
Vaan kävi tuimana päin Patroklos akhaijeja kiihtäin, mielessään tuho Troian; tiet pako täytti ja pauhu parvien karkkoavain, hajotettujen; pilviä kohti tupruillen pöly nousi, ja laivain luota ja leirin Troian portteja päin hevot laukkasivat kaviokkaat. Ain' orot tungokseen tulisimpaan raikuvin huudoin ohjasi Patroklos; moni suistui pyörien alle vaunuiltaan, alassuin monet vaunut keikkosi kenttään.
Soittaja on poissa ja nuorukaiset samoin kaukana. Sodan pauhu on vienyt heidät mukanaan. Ah, mitä kaikkea onkaan se pauhu ja myrsky tehnyt! Se on riistänyt kuninkaan pois valtakunnasta, talonpojan auraltansa, herrat viroistaan ja Herran palvelijat kirkosta ja seurakunnista. Ilo ja riemu ovat poissa, ne ovat paenneet kuin kotkat ylös pilvien taa.
Ei ole niinkuin vedenputous on niinkuin lähestyisi kaukaa tuhat putousta yhteen viskautuneina. Mutta ei se pauhu tiedä vedestä. Se on kivisen kaupungin pauhu kuivalla maalla, jonka päivän pouta on kuumentanut eikä viileä yö vielä jäähdyttänyt. On niinkuin koko ihmiskunta olisi päiväisen elämänsä hikiset mietteet heittänyt ja humalan houreessa viimeistä hetkeänsä viettäisi.
Silloin tuo maailmanmyllyn pauhu häntä kaamoittaa, hän sulkee korvansa ja koettaa kuunnella entisiä onnellisia ääniä sisästään. Mutta sieltä ei kuulu enää mitään. Mitä ennen oli kaunista ja hyvää hänen sisässään, se oli kunnioitusta korkeampaa kohtaan ja antautumista sille; nyt on se korkeampi hänen maailmastaan kuollut, ja silloin on kuollut myös hänen sydämensä.
Ja vaunuissa, siellä näit sinä pikisäkin, sarvipussin ja vasikannahkaisen repun, jossa löytyi Mikon, Heikan ja Mörököllin veitset, ja näitpä siellä vielä viulunkin, käärittynä Kaisan vanhaan, punaiseen villahuiviin. Niin retkeili vastuksiin kaksi kummallista matkuetta, ja nousi tuosta melakka ja pauhu.
sa meistä kerro joskus kansan kuulla.» Nyt piirin murtaen he pakenevan kuin siivin eikä jaloin nopsin näytti. Niin pian ei ois virkkaa voinut: amen, kuin pois he riensivät. Siks Mestarini myös sopivaksi katsoi lähdön meille. Ma seurasin; ja hetken käytyämme niin läheltä jo virran pauhu kuului, ett'ei ois puhettamme erottanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät