Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
PATRUUNA. Amelie, älä ole milläsikään kyllä minä heitä kaikkia käräjissä Herra vaprikööri, olkaa vakuutettu siitä, etten koskaan tämmöistä loukkausta unohda, ja mitä tuohon toiseen asiaan tulee, niin ymmärrätte kai itsestännekin, että on parasta, ettemme nyt enää siitä puhu. Hyvät naiset, hyvät herrat! JANNE. Mutta, hyvä herra patruuna Minä en voi hyvin; minä pyörryn. Ah! JANNE. Laura, rauhoitu!
Liina sitä vastoin näytti tyyneltä; mutta kun vapaaherratar sanoi: se on kummallista, että sinä olet niin tyyni, sai hän tämän vastauksen: Minä toivon, että palaa joku makasiini, niinkuin viimeinkin, jokin, joka silloinkin tapahtui. Patruuna riensi myös pois, kun makasiini oli vaarassa, ja siis oli Berndtsson yksinään jälellä noiden kolmen naisen kera.
»Lapsi, lapsi!» sanoi patruuna. »Missä sinä päiväsi päätät tuommoisella luonnolla?» Sitte hän lisäsi: »Mutta tuollapa tulee Mikko kuormansa kanssa, jota sinun täytyy mennä purkamaan.» Kalle meni, vaikka oli vaalea häpeästä ja vihasta.
Kun Jaakko avasi tuon pienen käärön, jonka patruuna hänelle antoi, ja näki siinä kolme sadan markan seteliä, silloin ei hän saanut suuhunsa sanoja, millä olisi kiitollisuuttaan osoittanut; kyyneleet vain vierivät hänen silmistänsä hänellehän patruunan antama lahja jo oli koko rikkaus!
Se oli viimeinen koulunkäyntini; sen jälkeen alkoi toisenlainen koulu, nimittäin elämän taistelu. Isäni oli hyvän luontonsa tähden tullut toisia auttaneeksi. Hän oli lainannut rahaa ja myöskin mennyt takaamaan joitakuita, uskoen ihmisistä hyvää. Näiden uskottujen seassa oli kaikkine kiiltoinensa myöskin Kerstilän patruuna.
Niin sitä on arveltu, että ehkä ensi pyhänä kuulutettaisiin, tai vastako toisena. Epäillen Jehu katseli patruunaa kulmain alta. Suoraan ei kehdannut, kun siinä kaikki irvistelivät... Heitähän se nyt toki toiseen! Eihän tässä niin kiirettä liene. Mutta onnea vain toivotan! Patruuna hymyili ystävällisesti ja meni toiseen huoneeseen.
Tyttö arveli huutokaupalle joutuvansa, ja minkäkaltaisen kodin hän sitte oli saava, se oli tietämätöntä. Hän itki katkerasti, mutta samassa hän kuuli salista puhetta. Se oli patruunan ja tohtorin ääni. Patruuna sanoi Niinin olleen huutokaupalla ja Niemen Marttiinin vähimmällä maksulla ottaneen hänet. »Olisin minä tyttöraukalle paremman kodin suonut», lisäsi patruuna vielä.
Hän elää vielä, mutta ei jaksa enää puhuakkaan oikein selvästi, ja tohtori sanoo, että isä sairastaa viimeistä tautiansa.» »Menkäämme häntä katsomaan», sanoi Manni. He menivät sairaan huoneeseen. Patruuna hengitti raskaasti vuoteellansa, silmänsä olivat kiinni; hän ei nähnyt, että Manni tuli huoneeseen, mutta Manni kuuli, kuinka hän hiljaa sanoi itseksensä: »Aika rientää loppuun.
Mutta Stolt ei jaksanut kuulla loppuun. Hän keskeytti ukon sanoen, ettei tässä kylmässä sakaristossa nyt viitsitä kuunnella tunninpituisia körttisaarnoja, ja selitti vieläkin huomauttavansa, että juuri köyhän ajan vuoksi olisi patruuna Kilströmin ehdotukseen suostuttava, sillä vaivaiskassa kyllä tulee tarvitsemaan varoja.
Yön halki huudot raikaa, tulet, lyhdyt tuikkivat ja hätäkello kaikaa. Makasi maassa patruuna. Jo ruukin väki herää. Jaakko katsoo äänetönnä puukon punaterää. Seisoo vieras mestari kuin patsas paikallansa. Syöksee sisään Anja-rouva pitsivaipassansa. Jaakko ympäri käännähtää. Mit' on tää? Mistä verta? Haa, mi haamu ovella? Sen on hän nähnyt kerta. Impi virran vierellinen, kuohupaita kulta!
Päivän Sana
Muut Etsivät