Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Kuinka olleekaan, Vaan sanas sielun täyttää tuskalla, Ja murheen muistot mielen kiihdyttää, Ett' säikähdyksissä se tarkastaa, Kuin pauhu uhkaavainen kuuluis kaukaa. Vaan hiljaa! Askeleita kuulen tuolta. Toinen Kohtaus. Edelliset. Paroni Pantzarsköld. Maria, luutnantti Werner. KATRI, nähden paronin, itsekseen. Oi taivas, paroni! WERNER. No, päivää, Katri! Ja päivää, Anna!
Ennen täysikasvuiseksi tuloansa ja sisartensa kanssa käydessään Bokedalissa, paronin perheen luona, jonka kotiopettajatar heitä yhdessä paronin omien lasten kanssa opetti, oli pappilassa taloudenhoitajatar, vaan vaikka tässä toimessa oli useita ja hyvin erinkaltaisia naisia, olivat he kuitenkin kaikki toistensa kaltaisia siinä suhteessa, etteivät voineet toimittaa askareitaan rouva Kollin mieliksi.
Ja me pääsemme vähitellen paronin pirullisten vehkeiden perille!" huudahti Jakobsson ja lisäsi: "Yhtä varma on, että juuri hän työnsi teidät mereenkin. Puolueettomana todistuksena hänen rikoksellisuudestaan on hänen teeskennelty tietämättömyytensä teidän onnettomuudestanne. Hän ei sanonut nähneensä teitä onnettomuuden tapahtuessa".
Paronin puhuessa oli Hilja tullut kalpeaksi kuin lumi, ja nyt hän lausui: »Oh, te vapaasukuiset! Kovin te olette turhuuden ja ylpeyden kahleissa!» Sitte hän meni sisälle huoneisiinsa eikä enää maininnut mitään koko matkastansa. Paroni ja täti menivät myöskin sisälle, ja paroni luuli Hiljan nyt rupeavan itkemään ja rukoilemaan häntä. Mutta siinä hän pettyi, sillä Hilja oli varsin vaiti.
Paroni Gyllenström pysyi yhä edelleen tyynenä. "Teidän tulisi ajatella sanoi hän että minä olen loukattu ettekä te. Se seikka, että te olette menetellyt konnamaisesti on päivää selvempi eikä kaipaa todistuksia. Kapteeni Stålsköld seisoi paronin edessä murtuneella mielellä.
Päivä kului, ja Hilja ajatteli: »Entä jos en paronista huolisikaan», mutta silloin oli paronin kuva niin loistavana ja kauniina hänen muistossaan, että hän taas ajatteli: »Tämä olisi kiittämätöntä kasvatusäitiänikin kohtaan.» Samassa hän katsoi kadulle ja näki Annan, joka meni muutamain ylhäisten naisten seurassa kenraalinnan talon sivuitse.
Kylmä oli talvinen yö helmikuun keskivälissä. Härmäisinä seisoivat puut Kaisaniemen puistossa. Kuu paistoi kirkkaasti, ja sen valo laskeutui vuoteelle, jossa lepäsi pieni poikanen. Tämä lapsi oli paronin pikku Tommi. Hilja istui vuoteen vieressä itkien, sillä hänen rakas lapsensa oli kipeänä.
Paronin tahdosta täytyi Hiljan aina käydä komeissa ja viimeisen muodin mukaan valmistetuissa vaatteissa, vaikka ne kyllä olivat hänelle rasituksena. Pari päivää oli Paavo hyvin huonossa tilassa, mutta sitte hän sai nukkua levolliseen ja virvoittavaan uneen. Hilja ja täti istuivat huoneessa, kun hän unestansa heräsi.
Bokedalin paronin väki olivat päivällisillä pappilassa; nuoret tyttäret olivat morsiusneitoina; toinen oli sitonut ystävälleen myrttikiehkuran, toinen ommellut morsiusnenäliinan.
Hän harjoitteli ratsastamista ja vuokrasi sentähden itselleen ratsuhevosen, jolla pääsi kahdessa tunnissa kotia. Varhain aamulla meni Jeanne aina häntä vastaan tädin ja paronin kanssa, joka vähitellen kävi yhä kumarammaksi ja astui kuin vanha ukko, kädet selän takana ikäänkuin estääkseen, ettei kaatuisi nenälleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät