Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
No, no, pian ne sentään noin pikku wiat paranee ja sitten on kaikki taas entisellään... Mutta mitä! Niinhän sinä olet happaman näköinen kuin hapan silakka... Taitaapa taas, luulen ma, matkahuolet rasittaa, mutta otappas tästä, niin kyllä huolet haihtuwat", sanoi eräs heistä, tarjoten Matille wiinapulloa.
Mikkohan nyt paranee, Mikko lakkaa juomasta, ja hän taas tulee kelpo=ihmiseksi, ja meille tulee taas niin hywä ja helppo elämä, kun tiedämme että poikamme on kunnon mies", koki Leena lohdutella, ja samassa hän piti Juhon kädestä kiinni ja katsoi surewaa miestänsä niin lempeästi silmiin. "Woi, kuinka mielelläni minä unhottaisin suruni ja olisin iloinen, kun waan woisin.
Hän mukaantuikin kärsivällisesti kohtaloonsa... Yhden lapsensa pään saattoi hän kyllä omalla työllään elättää. Hän muutti Roopertin kadun varrelle poikineen, toivoen aina, että kun poika rupeaa miehistymään, paranee hänen päänsäkin.
»Se kyllä on tällä kertaa jäänyt», vastasi ukko varmasti. »Siirin piti mennä pois. Huppukorvissa meni rekeen ja äitipuolensa kanssa lähtivät äsken kotiinsa.» »Kotiinsa?» huudahti Jukke epätoivoisesti. »Kotiinsa», jatkoi ukko. »Ja parastahan se oli. Siellä se kyllä paranee. Minä käskin panna jäniksen sappea viinaan ja sillä voidella.» »Eikö sian sappea?» kysyi Jukke.
»Minäkin olen jo näin kauan tässä jutellut», sanoi tyttö, »ehkä jo kaivataan kotona. Jään taas ilman paikkaa, kun neiti lähtee pois; pestasivat minut ainoastaan siksi aikaa, kuin hän on täällä. Mutta kyllä niitä paikkoja aina saa. Hyvästi nyt!» Ja puhelias tyttö läksi vihdoinkin. Loviisa kurkisti lautaovesta sisälle ja sanoi: »Aina sinä itket, Hely. Mitä se itkemisestä paranee?»
Ja juoksujalassa rientää mies kohti palavaa soihtua, joka Yrjön hampaista oli maahan pudonnut ja jo oli sammumaisillaan. Aarnihauta on minun, huusi tulija, ennätinhän heittää terästä tuleen ennenkuin se sammui. Mitäs se siitä paranee, vastasi Yrjö järeällä paasiäänellään, otti tupakkamassin näreen oksalta ja rupesi sen sisällystä poskeensa siirtämään.
"Toivoin," ajatteli hän, "että tyttö kuolisi kuumeeseen. Se olisi Vinitiukselle ollut helpompaa. Mutta nyt olen valmis uhraamaan Esculapiukselle kultaisen kolmijalan, kunhan hän vain paranee...
Siinä oli vastamäkeä hiukan, ja jalka tahtoi vähän väliä livetä varpaallisesta... Perhana! sitten se vielä kyliä kulkee!... Kehruuksia viemässä? ... niinkuin niillä olisi semmoinen kiire ollut ... olisi kai ruustinna kysynyt... Ilman se Liisa sen vain syyksi sanoi, kun oli into kuulemaan rautatiestä jotain!... Mitä se sitten siitä paranee, jos kuuleekin ... yhtä tuhma!...
"Minulla on yksi tuttava sairaalassa", alkoi mamseli puhumaan. "Kuka se on?" kysyi herra. "Se on yhden rikkaan miehen tytär, jolla oli kolme rusthollia. Hän on joutunut naimisensa kautta onnettomaksi ja on aivan kurjassa tilassa." "Juopon miehen sai, arvaan!" "Juopon!" "Mitä Eveliina hänelle aikoo?" "En tiedä itsekään. Kun hän nyt paranee ensin, saapa nähdä, mitä sitten hänelle puuhaan."
»Ja Johanna ei ole voinut hyvin?» jatkoi kuningas. »Mutta älkää olko huolissanne, serkku; kyllä hän pian paranee. Taluttakaa hänet kamariinsa, sillä aikaa kun minä vien nämät vieraat neidot omalle puolelleen.»
Päivän Sana
Muut Etsivät