Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
"En ole kuulevinanikaan", vastasi toinen. "Sinä vihaat minua; sen olen aina huomannut. Se on hän siellä kotona, joka on kertonut jotakin minusta. Minä olenkin kentiesi käyttänyt itseni pahasti, mutta kaikki on nyt parantumaisillaan. Usko pois mitä vakuutan; kaikki vielä paranee niin totta kuin autuutta löytyy! anna minun vaan voittaa!" "Paremmaksi se asia ei enää voi tulla", sanoi kapteini.
"Niin, kirkon avain", huusi vaimo hirmuisessa tuskassa. "Minun täytyy tällä hetkellä olla siellä." "Mitä sinulla on kirkossa tekemistä tähän aikaan?" "Enkö ole sanonut että pikku tyttöni on kuolemaisillaan? Mutta jos minä saan kirjoittaa hänen nimensä alttarin taakse juuri nyt sydänyön aikana silloin tiedän varmaan että hän paranee."
"Enkö minä, isä, sitä sinulle sanonut", intti hän nyt usein, "että Mikko wielä kerran paranee, ja nythän hän onkin jo parannut; silloinkin minä niin toiwoin, kun sinä olit aiwan epätoiwossa: uskothan nyt, wai kuinka, isä? näethän nyt, että minä olin oikeassa ja nyt meidän on niin hywä olla eikö niin?"
Ja me kohtelemme häntä hyvin", sanoi Markus, "ja hän paranee tästä kauheasta haavasta." Koko ajan oli Markus pitänyt gladiatorin käden omiensa välissä ja haavoitettu mies makasi häntä katsellen. Hänen kasvoissaan kuvautui pian suuri lempeys hämmennyksen sijasta. Hän näytti ymmärtävän mitä tarkoitettiin.
"Minä tulin sanomaan, että kyllä kait on parasta lähteä kohta pappilaan, että ennättää häät pitää ennen kuin varsinainen heinänteko alkaa; sillä mitä se viivyttelemisestä paranee." "Ensin täytyy apua toimittaa Lauri Tahvanaisen akalle", sanoi Taavetti kuivasti. "Lauri Tahvanaisen akalle! Mitä yhteisyyttä sen akan auttamisen ja sinun naimisesi välillä on?"
Paranee usein itsestänsä. Ellei sitä tekisi, eikä lääkäriä saataisi, niin annetaan sairaalle kolme munan ruskiata hienotun sokurin kanssa weteen wispilöittynä, taikka juomalasillinen maitoheraa hunajalla seotettuna, illoin aamuin, kumpaa tahansa.
"Minä rukoilen Jumalaa hänen puolestansa, Jumalaani ja Vapahtajaani ja siinä on syy, minä luulen, jota vasten hän paranee; eikä hän olisi parannut ensinkään, jollen olisi rukoillut eikö niin, äiti?" "Minä en tiedä, kultaseni", lausui Helena, jok'ei ymmärtänyt mitä oikein vastata. "Mutta minusta on vaikea rukoilla ilman häntä; se on, minusta tuntui siltä." "Kuinka?"
En tule varsin likellekään: täällä kauvempana istun täällä näin... Katselen sinua ja lepään ja unohdan koko maailman ... jätän mielestäni pois kaikki... Matlena, uskotko että Ville nyt paranee, kun saa rohtoja? Ja uskotko että Silja tulee iloiseksi?... Eikö se pikku Maijukin ole kipeä?
Onhan tässä pitänyt olla jo monta vuotta, sanoi isäntä huoaten. Oletteko koettanut mitään parannuskeinoja? Mitäpä niistä enää ... pois joutaisin, vaan ei näy... Kuinka niin? Liika nuoria ovat vielä nämä pojat. Niinpä ovat... Ei minusta ole enää... Emännällekin sattui tuommoinen tapaus. Niin kuuluu... Paraneekohan se? Kyllä se paranee, kun aikaa antaa.
Minäkin puolestani annoin Loviisalle muutaman elähyttävän sanan, sanoen hänelle: kyllä isäsi paranee. Kuitenkin ajattelin itsekseni vallan toista, nimittäin: kyllä ukko pian joutuu riiheen äitinsä viereen odottamaan hautauspäivää; mutta samassa myöskin mietiskelin: kuka meitä kaikkia viimein hautaa, kun näin yhtä aikaa kuolemme.
Päivän Sana
Muut Etsivät