Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Mutta ihme ja kumma kaikille ukki asteli tyynesti vastaan, parhaimmalla päällään, silmät pestyinä, parta ajettuna ja pyhävaatteet yllään. Ja ihan selvänä. Iltaa, pappa! Terveisiä kirkosta! Kiitoksia. Sen silmissä ja suun ympärillä oli kuitenkin kuin jotain ivansekaista ilmettä ja oli sitä äänessäkin jotain. Tuvassa odotti uusi yllätys. Katsos pappaa, kun on keittänyt kahvitkin!
Hän lisäsi vielä: Ja osaisin minä seisoa päälaellanikin, jos olisin poika ja olisi housut! Koko poikajoukko katsoi häneen ihastuneena. Vesan päähän pisti silloin ehdottaa: Pojat...! Leikitään pappaa ja mammaa...! Minä olen pappana ja Helmi on mammana ... olethan Helmi mammana? Enpä minä osaa? hymyillä tihrasi Helmi.
Perhana sentään. HANNA. Elä edes kiroa. JUSSI. Mitäs tässä muutakaan voin? HANNA. Emmekö millään tavalla saattaisi sitä estää? JUSSI. Emme nyt enää. Että minä yhtäkaikki päästin hänet menemään! Olisi pitänyt asettua oven eteen ja sulkea häneltä tie. Se minun olisi pitänyt tehdä! Pöllö, mikä olin. HANNA. Ei, tyyneesti, rauhallisesti olisit puhunut. Olisit kohdellut pappaa rakkaudella
Mamma riensi, pikku Helenan juostessa ja pidellessä kädestä, pappaa kohti. Ehtimättä vielä luo mamma jo huusi riemuissaan: Konstantin! Pappa silloin nosti kummastuneena päänsä ja useat vieraatkin kääntyivät ehdottomasti ja katsoivat mammaan. Mutta mamma ei mitään huomannut, vaan juoksi pappaa kohden. Varmaan pappa ihmisten tähden vähän häpesi.
Olemme kuulleet, että hän silloin tällöin markkinamatkoillaan on mellastellut, mutta selvänä hän on lauhkea ja hyväluontoinen; minä luulen kuitenkin, että kun hän on saanut jotain omaa pappaa ei tahtonut mitenkään saada osoittamaan hänelle sitä luottamusta; mutta hän ei ole ollenkaan lahjaton, vaikkei menestynytkään koulussa.
Jos eivät muut, niin kyllä minä ainakin menettelen, sanoi Helena. Pappa suuttui. Sinä? Minä sanon sinulle, että niinkauan kuin olet minun luonani, menettelet sinä niinkuin minä määrään. Nyt oli Helenalle aina sanottu, ettei pappaa mitenkään saa suututtaa, sillä hänellä on sydänvika, ja mielenliikutus voi ihan äkkiä tehdä lopun hänen elämästänsä. Se oli hyvin tunnettu asia koko hovin alueelle.
Jo silloin kuin Helena huomasi täplät, mutta vielä enemmän silloin kuin hän näki, ettei pappaa kohdannut tavallinen tauti, päätti hän sydämmessään, ettei enää sanallakaan vastusta pappaa tässä asiassa. Myöskin hän samassa hetkessä tunsi, ettei hän tästä lähin enää voi olla suorissa suhteissa Ekholmin ja niiden kanssa.
"Kuinkas te jouduitte puhuttelemaan keisaria, sekä vanhaa pappaa että nuorta, joka isänsä perästä isännäksi pääsee, teidän omilla sanoillanne puhuen?" kysäsin minä, kun ukko oli saanut viidennen ryyppynsä tyhjäksi. "Se oli näette sen semmoista seikkaa", jatkoi hän kertomistaan, "että Katrilla, eukollani, oli Pietarissa tädin poika hopeaseppänä, rikas mies kuin pajari kävi toisna kesänä täälläkin.
HANNA. Jospa sentään lähtisimme, niin saisimme nähdä pappaa vähän pikemmin. Hän varmaan menee »Aamuruskon» toimistosta sinne suoraan? ELISABETH. Niin luulen. Ja mielellään hän soisi meidän olevan siellä. HANNA. Niin, emmeköhän sitten MAIJU. Kuullaan ensin, mamma, mitä Jussikin sanoo ja herra Rastas. ELISABETH. Ehkä menet kutsumaan heitä tänne. MAIJU Kyllä! Mutta elkää päättäkö mitään sill'aikaa.
Vaikka vieras oli niin suututtanut pappaa, ei Helena kuitenkaan voinut olla ihailematta sen käytöstä, sitä asiaa, että se seisoi yksin koko kirkossa, seisoi niiden puolesta, jotka eivät ymmärtäneet puhua eikä kannattaa häntä, ja seisoi niitä vastaan, joilla on kaikki valta ja mahti.
Päivän Sana
Muut Etsivät