United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Täytyy vieläkin puhua yhdestä asiasta, vaikka en sitä ukon kanssakaan ole tuumannut, mutta onhan hyvä, kun on asiat puhuttuna, tehdään sitte miten tehdään. Meillä on sen verta varoja, että saatamme panna tyttömme kouluun, mutta en tiedä vielä, minnekkä hänet panisin.» »Hm, hän on nyt, tiemmä, kahdentoista-vuotias.» »Niin on; talvella täyttää kolmetoista.»
Niinkuin olisimme orjia eikä opettajia hänen vertaisiaan. Ei, jos en olisi tänne niin vasta tullut eikä lukukausi niin lopussa, niin kyllä minä panisin täällä toimeen aika mullistuksen, sen saisit nähdä. Lassinen. Niin no, onhan se näinä viimeisinä aikoina käynyt vähän tyrannimaiseksi ja oikulliseksi, niinkuin aina kun tuo valtioapu on uudistettava.
"Kenpä se kylällä huuhui Toivoisinko taatokseni? Kun tulisi taattoseni, Kullasta tuvan kutoisin, Kultaiseinät seisottaisin, Kultalattiat latoisin, Kultapatsahat panisin.
"Rakasta ihmisiä veljinäsi," vastasi apostoli, "sillä vain rakkaudella voit Häntä palvella." "Niin! Minä sen ymmärrän ja tunnen. Lapsena uskoin roomalaisiin jumaliin, vaikken rakastanutkaan heitä, mutta tätä ainokaista rakastan niin, että ilolla panisin alttiiksi elämäni Hänen tähtensä." Hän loi katseensa taivasta kohti ja jatkoi haltioissaan: "Sillä hän yksin on olemassa!
Ja jos Katri olisi ollut yhtä vanha, ryppyinen ja koukkuselkäinen kuin se vanha ämmä, joka tän'-aamuna minulle oven avasi, niin panisin kultakannustimeni vetoon Vuorelaisen pieksuparia vastaan, että tuo metsässä kasvanut kauriinpoika ei olisi suinkaan jäänyt saarnaa toistamiseen kuulemaan. Sinä naurat, Hanskuri, ja Katrin posket punastuvat närkästyksestä.
Minä söisin puuroa aamiaiseksi, päivälliseksi ja illalliseksi ja panisin paljon voita palaselle. *Frode*. Jos toinen meistä on kuninkaan poika, niin se olen minä, sillä minä olen väkevämpi. *Fride*. Joutavia! Minä osaan katkismukseni paremmin kuin sinä. Minä se olen kuninkaan poika. *Frode*. Sinäkö, raukka, ethän sinä uskalla ruveta painiskelemaan minun kanssani.
"Voi kuitenkin! Ethän vaan kuole?" "En; minä panisin niin mielelläni maata." Vieno lähti juoksemaan.
"Minä ajattelin," jatkoi nuorukainen nöyrästi, "että jos sinä antaisit asunnon..." "Ohoh! nyt tuli asia ilmi! Niin, olisihan tuo vallan oikein että sinä saisit taloni!" "Minä panisin työni lisään, sinä et milloinkaan tulisi sitä katumaan!" sanoi nuorukainen hartaasti. "No, sen työn, mikä minulla on, jaksan itse tehdä," vastasi Olina ja ajoi porsasta eteenpäin näyttääksensä kykyänsä.
"Mitä itket veljen tyttö, Nuorempaiseni nurajat, Sulhoko pahoin pitävi?" "Se se koira, koira onki, Sepä vasta koiran koira! Soisin mie mokoman sulhon, Vuoen tornissa toruvan, Hirsipuussa hirnakoivan! Soisin orressa olevan! Kun näkisin poltettavan, Tulta alla kiirettäisin; Kun näkisin leikattavan, Päätä pölkylle panisin; Kun näkisin hirtettävän, Hirsinuorasta vetäisin.
"En mä tuostana totellut, ko'in kuitenkin eleä, olla aina alla armon sekä nöyrä neuvottava; hyppäsin jänön jaloilla, kävin kärpän kämmenillä, panin turkan myöhän maata, nousin vaivaisen varahin. Saanut en, kurja, kunniata, leino, lempeä tavannut, vaikka vuoret vierettäisin, kalliot kaha panisin.