United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
On liian aikaista jäädä tänne, aloitti hän taas ei kukaan ihminen voi sitä kestää! Ah, kun minä viime syksynä olin täällä, oli se paljo pahempi, sanoi Wappu. He astuivat majaan. Sitä, joka ei tahdo neuvoja vastaan-ottaa, ei voi auttaa. Vaan jos se, jonka tähden tätä kaikkea kärsit, ei sinua kerran palkitse, niin hän ansaitsee tulla hirtetyksi!
Martti kävi tuohon kavalaan koukkuun ja meni kamariinsa kirjoittamaan kirjettä Ainalle. Martin mentyä rupesi Lillu itseksensä puhumaan. "Kävipä kettu käpyyn", alkoi hän. "Ha-ha-ha-haaa! Lillu osaa asiansa hyvin toimittaa. Tosi on, ett'ei Ainakaan ole paha minulle, mutta ei hän kumminkaan palkitse minua niin hyvästi kuin Susso ja tämä talo ja monet muut, joiden asioita olen ajanut.
LOUHI: Sull' on poika? ILMARINEN: Ei. LOUHI: Elähän ei sukusi jatkajata? ILMARINEN: Ei. LOUHI: Kelle siis kuutasi kuvailet? ILMARINEN: Sanoin jo sulle: Taon kuuta kansalleni. LOUHI: Kansa vaivas palkitsevi? ILMARINEN: Palkitseeko? Ei palkitse? En ole tullut tuumineeksi. LOUHI: Sinä siis kansaasi rakastat? ILMARINEN: Rakastanko? Kysymys sekin! Kuka ei kansaansa rakasta? LOUHI: Mutta miksi?
Jos sinä päivänä olet jonkun velvollisuuden laiminlyönyt, palkitse toisena, mitä sinulta jäi täyttämättä; ja vaikk'ei mitään pahaa olisikaan tapahtunut, nöyryytä itsesi kuitenkin, ole kiitollinen ja rukoile Jumalalta anteeksi siitä, mistä et itse tiedä.
"Sinä olet toimellinen ihminen, Lillu; Ainankin kirjeen toimitit käsiimme ja nyt Martin; palkitse, Katru, hyvästi Lillulle!" sanoi Kirri, täydellisesti hyväksyen Lillun kavalan käytöksen. "Voi herra jee tuota isäntää, kuinka hyvä hän on minulle! ei, minä en tarvitse, enkä tahdo mitään palkkaa ei, isäntä kulta, ei mitään", sanoi Lillu iloissaan ja teeskennellen.
Kuuli kansa kummastuen: "Etkö rankaise pahinta, palkitse parasta meissä?" Hymyili hyvällä suulla Herramme Vapahtajamme: "Pahimmasta teen parahan." Ja hän kastoi kansan kaiken, ei vedellä, vaan tulella, Pyhän Henkensä palolla, hehkulla väkevän tahdon. ARJA JA SELIN
Ei, kun onni antaa minulle niin paljon takaisin, kuin on tarpeen tyydyttääkseen järkevän miehen toiveita, niin riippukoon yksinomaan Minnastani, tuleeko minun taas kuulua vielä jollekin toisellekin kuin hänelle. Yksin hänen palvelukseensa olkoon koko elämäni omistettu! Suurten palveleminen on vaarallista eikä palkitse sitä vaivaa, pakkoa ja nöyryytystä, jonka se maksaa.
Tahtoisinpa silloin tietää, mikä voisi paremmin todistaa elämäni olleen hyödyksi ja menestykseksi maalle ja hallitukselle; koska luonnollisesti ei ansiotonta Hänen Majesteettinsa armo palkitse, mutta semmoinen saa itse eläkkeensä työllään hankkia vanhana, niinkuin nuorenakin, ja säästää ja rehmiä."
Viljavat vedet valuivat Katrin poskilta ottaen jäähyväiset vanhemmiltansa ja lapsuuden kodilta. Nyt hän taas hymyili miehellensä istuen hänen rinnallansa. Millähän palkinnenkaan vaivasi, sanoi Mikko Nehemialle kun olivat tulleet Risti-korpeen ja Nehemias jo oli valmis palaamaan takasin Lepäslahdelle. Mitä joutavia, vastaisi Nehemias. Palkitse silloin kun voit.
Kaikki kiitos, mitä maan päällä on, ei kyllin palkitse sitä. Luoja tietää sen, ja sen vuoksi ei hän ole täällä maan päällä palkkaa Annalle antava muussa kuin Annan omassatunnossa, joka sanoo hänen tehneen oikein. Ymmärtäneekö kukaan, mitä Anna nyt tunsi; ymmärsikö Maria, kuinka suuri Annan ystävyys ja rakkaus häneen oli? Ei!