Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Myös kuningas mieltyi laulajaan Ja käski, palkaks soitostaan, Häll' kultavitjat antaa.
Nyt illall' iän taistelun Hän näkee kauan kaivatun Jo voiton rusoituksen, Ja palkaks töiden suurien Nyt kuulee kansans' sydämen Hartaimman siunauksen. Ja kiitollisin sydämin, Näin kielin sadoin tuhansin Nyt vannoo Suomen kansa: Ei tekos kuole konsanaan, Sen suojaa kansa Suomenmaan Armainna aarteenansa.
Jokainen viinanpolttaja On valtakunnan varas, Maanpettäjä, kavaltaja, Min palkaks nuora paras. Jos rakkautta rinnassaan Kell' on, hän käyköön pian Suomesta viinat poistamaan, Niin siunaus saadaan sijaan. Ei paljon hyötyis viinatta Perkele pauloillansa: Jumalan sanan valossa Vaeltais Suomen kansa.
Nyt on sinulda sanottu Suulla omalla surulla, Että onnes omaisuudes Suomen kjeltä kartuttaaxes Olet uhrannut uroosti; Eipä kauppakaan kovinkaan Painettujen paperien Kulu kulkevan jalosti. Kadonneet siis ovat kaikki Tästä kynnet kateuuden. Eikä kuulu kunniata Suurta tulevan teoistas. Harvoinpa se horjahtaapi Palkaks kirjoille pahoille.
TIMON. Kuin sulla nyt: kaks huoraa kainalossa. TIMANDRA. Ateenan suosikkiko tuo, se, jota Niin mailma kiitti? TIMON. Sinäkö Timandra? TIMANDRA. Se olen. TIMON. Ikäsi sä ollos portto! Ne, jotka sua käyttää, ei sua lemmi. Kun kutkun saat, niin palkaks anna tauti; Himoitus-aikaas käytä; uhri? höystä Ja laita syljetys- ja hioskoppiin; Ja nuorukaiset rusoposkisetkin Nälälle kypsyttele!
Mut yhtä kaukana on lohdutus Kuin manalan on mailta siunaus. AARON. Titus Andronicus, tään sanan sulle Tuon keisarilta: poikias jos hellit, Niin Luciuksen, Marcuksen tai sinun Kätensä tulee jonkun katkaista Ja lähettää se hälle; palkaks siitä Hän tänne poikas elävinä laittaa Ja heidän rikoksensa anteeks suo. TITUS. Oi, keisar' armias! Oi, rakas Aaron!
Niin vahva mull' on varus kunnossani, Ett' ohi käy ne niin kuin tuulen henki, Jost' en ma huoli. Rahasumman sulta Ma pyysin; kielsit sen. En kultaa minä Voi halvoin keinoin laittaa. Kautta taivaan! Sydämen' ennen rahoiks lyön ja valan Vereni drakmoiksi, kuin petoksella Maanmiehen känsäisestä kourast' äyrin Katalan kiskon. Sanan sulle laitoin Ja kultaa pyysin joukoilleni palkaks'; Sen kielsit.
Kuitenkin, nuoruuteni pursi kun vajosi ikimainingeiden taaksi, niin palkaks päästä pitkän taistelun toi mulle voitonviestin toinen haaksi. Sijasta sulkain, jotka särki lento, sijasta unten, tiellä raukeevain, helmaani saapui Herran ihme hento, ylistäin otin, minkä Hältä sain.
Niin, tähän sankar'-aikaan, jolloin hyvin Hän näyttämöllä naisest' olis käynyt, Mies urhein kentäll' oli hän, ja päähäns Sai palkaks tammiseppeleen. Näin tullen Pojasta mieheks, nousi hän kuin meri. Ja seitsemässätoista tappelussa Vei joka miekan seppeleen hän. Vihdoin, Mit' on Coriolissa ja sen luona Hän tehnyt, sit' en ylistää voi kyllin.
Tuon kun huomasin ma, Valitsin ajan, keksin keinon, jolla Häneltä lypsin pyynnön hartahan, Ett' tarinoisin retkeilyni kaikki, Joist' oli hän vaan kuullut kappaleita Ja niitäkään ei tarkoin. Minä suostuin, Ja monast' itkun houkuttelin hältä, Kun jonkun kovan kohtauksen kerroin, Mink' olin nuorna kärsinyt. Kun päätin, Sain mailman täyden huokauksia palkaks; Hän vakuutti: "Oi kummaa, kumman kummaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät