Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Kysymykseensä, onko vartia virolainen, sai hän myöntävän vastauksen. "Hänet minä koetan ostaa palvelukseeni", oli heti välähtänyt herra M:n mieleen. Hänen miettiessään suunnitelmaa vartian ostamiseksi pistäysi tämä päivän kuluessa myöskin vanhemman veljen, Urho M:n, koppiin. Kuulkaas, paljoko teillä on palkkaa toimestanne? kysyi tämä vartialta.
Mutta ei se ollutkaan Liisu. Hän vilkaisi kelloa. Neljänneksen yli yhdeksän. Paljoko lienee ollut silloin kun Liisu meni? Kauvan hän oli viipynyt... Tunnin varmaan. Mutta tuossapa hän viimeinkin oli. Nooh ? Mitä niin? Vastausta? Ettehän käskenyt sitä odottamaan. Heitin kirjeen kyökkiin, en minä Sanni neitiä tavannutkaan. Ei vastausta odottamaankaan ... aivan oikein. Kuka kirjeen otti vastaan?
Lippu oli tahtoni mukainen, Bostoniin ja sieltä rautatielle. "Paljoko saa ottaa tavaraa mukaan ilman eri maksua?" kysyin vielä. "Niin paljo kuin tarvitsee", vastasi nuori mies. Kaduin jo, että olin myynyt huonekalujanikaan, koska niitä olisi saanut noin vaan summakaupalla viedä.
"Kyllä siitä menee, jos vaan niin monta lehmää talossa on. Montako niitä teillä on?" "Eukkoväkihän sen parhaiten tietäisi; en minä ole kysellyt, paljoko niitä on." Rovasti otti ylöskantokirjansa ja vähän sitä selailtuaan sanoi: "viime kesänä on maksettu voi kolmestatoista." "Kyllähän niitä ainakin sen verran on", myönsi Asarias.
"No niin, jospa minä osaan... Paljoko se olikaan se pääsumma?" "Kaksisataa ja viisikolmatta." Tuomas rupesi laskemaan ja Hikliini katsoi päältä. "No nyt se on valmis", sanoi Tuomas ja ojensi paperin Hikliinille. "Panithan sinä tämänkin päivän?" "Enkä pannut." "No mihinkä se joutuu?" "Joutuipa tuo nyt yksi päivä mihin hyvänsä." "Ei, kyllä se olisi pitänyt panna.
Kalle katkasi äänettömyyden kysymällä: "paljoko te vaaditte Rekulasta?" "Mutta en minä ymmärrä", vastasi Kaisa kierrellen, "en kuolemakseni ymmärrä, miten sinä puoleen kymmeneen vuoteen olet voinut niin paljo rahaa säästää?" "Siitähän onkin jo lähes kymmenen vuotta, sillä kohtahan teidän Riittanne täyttää seitsemänkolmatta", selitti Kalle. "Enkä minä muutoin ole säästänytkään, vaan ansainnut."
Kupin tyhjennettyä hän piti sitä polvillaan ja alotti taas puheen rovastin kanssa, sillä apulainen oli mennyt valmistamaan joulupäivän saarnaansa. "Rovasti sanoi tässä tarvitsevansa lehmiä ostaa. Meiltä nyt taitaisi joutaa pari kappaletta myytäväksi, sillä ei suinkaan ne isältä tule ne syytinkilehmät lypsetyiksi." "Paljoko tahtoisitte kappaleelta?"
Missä isäntäsi, eikö hän uskaltanut itse tulla! SANANTUOJA Isäntäni makaa haavottuneena. Yksi kuoli, kaikki muut ovat haavottuneet pait minä. Minkä tiedon saan viedä isännälleni? URMAS Hurjistuneena: Sen tiedon että hän on... Malttuu: Mene lepäämään, saat myöhemmin tietosi. Sanantuoja lähtee. Varro! Paljoko teillä oli? SANANTUOJA Vähän kahdeksatta sataa. URMAS Huutaen: Kahdeksatta sataa?
Kauppias Bång sai kuitenkin pian vihiä tuosta. Hänelle huhuttiin Robertin käyvän työväen asunnoissa ottamassa selkoa heidän taloudellisesta asemastaan ja siitä, paljoko he tavallisesti saivat maksaa tavaroistaan, ja että hän vielä aikoisi käyttää sanomalehteäkin hyökkäys-aseenaan. Kauppias Bång tuli hyvin levottomaksi, eikä tiennyt, mikä neuvoksi tulisi.
"Jaa, sen saatte kyllä," sanoi maitre Voigt. "Paljoko kello nyt on? Se on minuuttia vailla kahdeksan. Olkaa varoillanne nyt, niin saatte minuutin perästä nähdä kuinka ovi aukenee itsestään." Minuutin kuluttua aukeni raskas ovi sisällepäin, ikäänkuin olisi näkymättömät kädet sen avanneet, ja näytti katsojalle pimeän kammion.
Päivän Sana
Muut Etsivät