United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
"'Vaikka sanoin terveisiä isännältä, lupasi Matti valmistaa nahkat vasta tulevalla viikolla'. "'Hyvä', sanoi isäntä. "'Hyväkö? Miksei laittanut niitä heti, marisi Lassi. "'Ei ne niin pian joudu, niissä on paljo työtä'. "'Paljoko työtä! valmiit nahkathan nuo olivat', väitti Lassi.
Näissä on sama kymmenen numero ... ei, toisissa on viiden. Paljonko se on meidän rahassa? Elähän, montako niitä on? On näitä ainakin sata. Paljoko se on meidän rahassa? Kalle sen kyllä tietää. Minne se meni? Saahan nyt sisään se poika. Miksi se ei tule? En tiedä, mitä oikkuillee. Mutta samassa Kalle tuli, istahtaen ynseästi sänkyynsä oven suuhun. Minkä maan rahoja ne ovat nämä?
Ja me oltiin iloisella tuulella, paljoko siihen siinä ijässä tarvitaan? istuttiin salissa ja juteltiin vallattomasti kaikenmoisista asioista, syötiin namusia ja pistettiin sekaan pilkkaa petkutetusta vartijasta. Sen merkillisemmistä seikoista ei ollut kysymystä, ei tunteista eikä rakkaudesta, mutta kielletty hedelmä maistui hyvältä ja meillä oli mahdottoman hauska.
Vaan lukipa hän eväsrahat kukkarossaan, laski paljoko oli rahoja mennyt, ja saatuaan selville kiinnitti kukkaron, pisti sen liivin povitaskuun ja sitoi vielä taskun nauhanpalalla.
»Paljoko sinun kellosi on?» kysyi Kusti. Jussi katsoi ja sanoi. »Se on kuusi minuuttia jälessä Oulun kelloista», virkkoi Kusti. »Onko sinun kellosi sitten Oulun kellojen kanssa yhdessä?» kysyi Jussi. »On. Tämä käy ihan yksissä Oulun horisontin kanssa. Tiedäthän sinä», alkoi Kusti selittää, »siellä Oulussa sen tornihökkelin, mikä on siellä saaressa, siinä sillan päässä?...» »Joo, joo.»
Paljoko?« huusi vääpeli kiihkoisena. Hänen soinnuton äänensä oli kuin haudasta tuleva. «Olkaa vaiti!... Elämänkivi, se on yksin Jumalalla, ja Jumala ei ole sitä ihmisille antanut, ei pyhimmällekään«, sanoi Klaus vakavasti. «Teillä se on, teillä se on! Minä maksan, minulla on rahaa. Häh? Piisaako Kärmälän maa? Se on hyvä maa«.
Tällaisiin ja ulkomaalaisille on hän aivan tarpeettomasti kuluttanut kaikki valtion varat. Jos hän ehkäisemättä saa jatkaa, saattaa hän ehdottomasti koko valtion perikatoon. Hän huutaa tanssijohtajaansa ja kysyy: 'Beaulieu, paljoko maksavat tanssijaiset? Tämä vastaa: 'Noin 30,000 plootua, Teidän Majesteettinne! 'Mitä', lausuu kuningatar, 'ei enempää?
"Minä minä ai'on kotiani. Minä olen ollut vieraisilla." "Noh, se on tässä tapauksessa yhdentekevä. Tahdotteko tehdä hyvän työn?" "Sen tahdon mielelläni. Tuleepa tehdyksi niin paljon pahaa tässä maailmassa," lisäsi hän hiukka huo'aten, "että on iloista, jos joskus voi tehdä jotain hyvääkin; mutta minä olen itse köyhä. Paljoko rahoja te tarvitsette?"
Sanoppas nyt, paljoko kello on?" Pöytä lähti taas liikkeelle, ja kääntyi sille seinälle, jossa kello oli. Ja kun se tuli kelloa likelle, niin seisahtui se, ja alkoi kumarrella, ja kumarsi kaksitoista kertaa. "Sen riivatulla silmätkin!" puheli Olli. "Mutta vieläkin koetan sinun taitoas. Sanoppas nimeni, jos tiedät". Ja niin hän kysyi ensiksi: "Olenko kastettu Kalleksi?"
Teinkö sen minä, Lebeau, teinkö sen vai en, häh? Minä tein sen, vaikka kaikki muut olivat vastaan ja selvästi osoittivat vastenmielisyytensä teitä kohtaan... Ja paljoko piti minun saada vaivoistani Tom Lewisilta? Eikö meidän pitänyt jakaa tasan voitto kaikista tilauksista ja viinitynnöreistä, jotka te tähän taloon hankitte? Oliko sopimus sellainen vai mitä?» »Oh, yes... Niin se oli...»