Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. lokakuuta 2025


Kohta sen jälkeen nousi Virkku, kankeana aivan kuin seiväs olisi ollut sen ruumiissa, ja kulki pää painuksissa, sivuilleen katsahtamatta kuistin alle. Siellä pimeässä se laskeutui hiljaa maahan, silmät auki, eikä näyttäytynyt koko päivänä. Pihalla oli kaikki niinkuin ennenkin.

Koko yön kuuntelin jokaista risahdusta. Yhtäkkiä aamupuoleen kuulen kuinka käytävän ovea avataan ja lähestyy joku, monta. Minä asetuin ikkuna-aukon eteen. Käytävässä paloi lamppu. Ensimäisenä kulki ohitse tirehtöri. Hän oli lihava, muka itseensä luottavainen ja päättävä mies. Mutta nyt ei häntä olisi tuntenut: hän oli kalpea, pää painuksissa, ihan kuin pelästyneeenä.

Puhjeten kyyneliin hän poistui pää painuksissa ja polvet notkahdellen ajoneuvojen luo, joihin hän nousi ja istui levottomana odottavan eukon viereen. Albert Kron! pyysi Julia, Stiina-muorin ohjatessa hevosta kärryineen kääntymään, olkaa häntä kohtaan sääliväinen ja lempeä ... älkää unohtako, että hänellä onnettomalla on vielä onnettomampi tytär!

Julmaan jollei vaipuiskaan hän akhaijien vainoon, vain hätä, huolipa hänt' elon kaikkina päivinä kaimaa; maan perimänsä ja mannun vie näet riistäjät vieraat. Pois ikäkumppanit kaikk', ilot, leikit orpous ottaa, painuksissa on pää, moni kyynel poskea kastaa.

Jeannen korvissa humisi, ja uudet, nopeasti, vaihtuvat tunnelmat sokaisivat hänet kokonaan. Aurinko paahtoi heidän päällänsä. Molemmin puolin tietä kasvoi kypsä vilja, tähkäpäät kuumuudesta painuksissa. Heinäsirkat, joita oli vehnän, rukiin ja ruohon korret täpöisen täynnä, sirkuttelivat kimakalla, korvia huumaavalla äänellään minkä jaksoivat.

Raskas suolalaukku selässä oli myöskin haitaksi. Lapset reessä painautuivat toisiansa vasten ja itkivät pelosta. Poika oli kietonut käsivartensa hevosen kaulaan. Eläin painoi hyväillen päänsä pojan olkapäälle. Lieneekö ymmärtänyt, että heillä oli yhteinen vaara tarjona... Sotilaan hevonen seisoi väristen, pää painuksissa ja silmät rauenneina. Sotilas oli päässyt voitolle.

Vanhuksen ääni oli painuksissa ja hän katseli levottomasti ovea kohden. Anna tunsi itsensä niin iloiseksi, miten onnellisesti sattuikaan kun hänen rakas kummitätinsä juuri huomasi poistaa tämän murheen tuon vanhan yksinäisen harteilta. Hän otti setelin esiin ja pisti sen hänen käteensä: Se on rouva Hellsbergiltä, Biina neiti!

Päivän Sana

työmehiläisiä

Muut Etsivät