United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täällä on joku, joka on tullut vaseti sinua tervehtämään, pikku tyttöseni, sanoi Liisa harvaan ja painokkaasti. Mene tervehtämään häntä, Paula, se on isäsi! Pienet, valkeaan huntuun verhotut kasvot sävähtivät helottavan punaisiksi ja jonkunlainen puistutus näytti värisyttävän tuota pientä olentoa.
»Pankaa ne vaan takaisin!» kuului yhtä ylpeä vastaus. »Ei niillä eväillä pitkälle päästä, ellei ole parempia omasta takaa», lisäsi hän olkansa yli, kääntyen syrjin tarjoojaan. Isä pysähtyi paikkaansa ja loi pitkän katseen. »Hyvä on, jos on jotain omasta takaa!» sanoi hän painokkaasti, pikemmin tyytyväisenä kuin harmistuneena. Poika seisoi hetkisen mietteissään. »Hyvästi, isä!»
USEAT Painokkaasti: Rajakorpi on Mervian! NELJ
»Armahda raukkoja!» tuli Nikkilän mieleen itsestään niinkuin harras totinen rukous tulee. Luvussa tuli sitten joku erehdys, jota Elsa korjasi ja lausui: »Mutta päästä meitä pahasta.» Nikkilä kuunteli ja katsoi Elsaa, kun hän lausui. Hän lausui painokkaasti ja puhtaasti, ääni oli kaunis ja kasvoilla lapsellinen, syvä vakavuus.
On ikäänkuin näkösi terästyisi ja näkisit kuinka tuvan seinustoilla istuvien kasvot alkavat värähdellä. Näkökykysi on ikäänkuin saanut uuden sisäisen tehon. Silloin alkaa hiljaisuus puhua. Se puhuu vilpittömästi, arkipäiväisen juhlallisesti ja liihoitellen, mutta vaikuttavasti ja painokkaasti.
Lukumies hän oli, luki harvaan ja painokkaasti, vaan selvään etu, joka monelta lukijalta tähänkin aikaan puuttuu. Niin sitä luettaman pitää, oli seurakunnan vakava kirkkoherra viime lukusijoissa hänelle lausunut ja sen minä sanomattakin tiesin, oli Sunkreini kotiin tultuansa sanonut.
Ulkona vielä hämärtää, huonetta valaisee kaksi soihtua. URMAS Ylös kattoon tuijottaen, painokkaasti: Tämä matka meidän olisi pitänyt jo aikoja sitten tehdä! ROUKA Niin, ystävä. Mutta vielä ei ole myöhäistä. URMAS Kiihtyen: Ei myöhäistä? Kuka sen tietää! Raivona: Miksi? Miksi minua estitte? Mikä salajuoni se oli? Vastatkaa, taikka murskaan teidät!
»Mutta minullahan ei ole kuin yksi ainoa, enkä minä ole antanut kenellekään kuvaani», pakotti hän itsensä sanomaan. »Et sinä olet säästänyt sen minua varten!» sanoi tyttö painokkaasti. Olavia hävetti millaiseksi raukaksi hän koettikaan itsensä pakottaa!
»Mitenkä sinä olet ajatellut takaisin tulla?» kysyi päällikkö. »Juoksen yläviistoon väylälle ja lasken tukkien kanssa alas.» »Uhkapeliä!» huusivat miehet. »En kiellä enkä käske», sanoi päällikkö painokkaasti. »Enkä ketään muuta päästäisikään, mutta tiedän että minkä Olavi ottaa suorittaakseen, siitä saa syrjäinen olla huoletta. Oletko asiastasi varma?» »Varma! Kirves tänne!»
»Ja jos se pelko olisi esteenä», sanoi tyttö painokkaasti, »niin olisi parasta ettet menisikään. Sillä kumpaako sinä silloin enemmän rakastaisit, itseäsikö vai sitä, jota luulet rakastavasi?» Nuorukainen tuskin kesti hänen katsettaan. »Mutta jos minä pelkäisin sinun tähtesi?» sanoi hän miltei lämpimästi.