Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Eihän minulla ollut omaa mitään, enkä siis voinut heille antaa mitään; mutta eiväthän he minulta mitään pyytäneetkään. Paimenen elämä on joltisenkin omituista. Paimen ilmestyy monasti ihmisten kesken melkein hullun kurisena ja päälle päätteeksi usein vastoin omaakin tahtoansa. Sillä vähitellen villistyy hän metsän eläväksi, kesäkauden alituisesti metsän suloisuutta nautittuansa.
Mut usein kuihtuvi kukkasista Kauneimmin kasvava, lupaavin. Mies vieras Ohmoon sai kiertäväinen, Käy metsäss' seurana paimenen. Mut juorut ilkeät kylää kulki, Tul' Elli raukasta hourupäinen. Keväällä tappoi hän lapsosen. Mä muistan, kuinka hän vangittihin, Ei itkenynnä, vaan valkeni. Hän neljä vuotta sai vankeutta Niin Ohmo murheella mustattihin. Ken sinne mennä nyt hennoisi!
Rosel sanoi ottaneensa ensimmäisen ja viimeisen kerran häntä mukaansa tanssijaisiin, hänen muka oli täytynyt hävetä melkein silmät ulos päästään, kun hänen oli joka paikassa kuuleminen: tuo se palvelee teillä. Jollei käly vaan pitäisi Avojalan puolta ja tekisi hänen mielikseen, niin paikalla Rosel ajaisi mokoman hanhien paimenen talosta ulos.
Itse olin jo suuttunut kerjäämiseen, ja olisin mielelläni ruvennut työhön, jota minä joka tavalla koetin saada. Monta vaivaa nähtyäni, pääsin minä kymmenen vuoden vanhana vanhan kunniallisen talonpojan lampuriksi. Paimenen elämä, jota niin ihmeellisen hyvänä pidetään, oli mielestäni alussa jotenkin yksi-pintainen, sen vapaan ja irtanaisen elämän suhteen, jota tähän asti olin viettänyt.
Tätä hänen ilon ja hauskan mielen häiritsemistään ei olisi suomalainen luullakseni kärsinyt, vaan olisi pian ollut riitaa ja tappelua odotettavana. Mutta venäläiset eivät ole sellaisia. Viimein vihdoin, kun paimenen nuriseminen tuli yhä kovemmaksi, kääntyi yksi meidän seuralaisistamme aivan ystävällisesti hänen puoleensa ja kysyi: "mistä olet niin pahoillasi, taattoseni?"
Vaan kun vaimonsa vihoja Seppo kuuli, niin varoitti: "Olet, vaimoni, ylempi, Ei sovi sun arvollesi Halpaa halvasti pidellä. Malta mielesi! Pahasti Paimentasi jos pitelet, Käypi karjankin pahasti." Emäntä pelästyi siitä, Mut oli teko jo tehty: Kiro paimenen eväissä. MUUT. Kalervon pojan eväissä? ILLI. Niin. TUIRO. Enkö sanonut teille? KITKA. Vaimon valta: lemmon valta.
Pietarin kirkko seisoo kahden pilaririvin keskessä, jotka kuin ojennetut käsivarret »hyvän paimenen» kuvassa kutsuvat kaikkea maailmaa luokseen tulemaan. Kun aamuisin saapuu sinne, näkee kuitenkin, ettei se ole kirkko, johon suurin joukko kiiruhtaa.
Sauhut kohden taivasta Nousee ilta-uhrina, Laakson virta vilisee. Kylän lapset laulaen Rientävät luo paimenen: "Missä metsän tuomiset?" Karja ammoo, kellot soi: Päivän voiton ilta toi, Kylän lapset riemuiset. Sinne lauma kylläinen Edellä käy paimenen. Heltehestä väsyneet Siellä virvoitusta saa. Paiment' innoll' odottaa Siellä kasvot kaivanneet.
Mitä siihen sanottiin? Naurettiin, ja eräs loistava herra antoi minulle nämät kolikot ja käski antamaan minulle ruokaa. Voi, kun olisivat antaneet minun niellä heidän kylmää terästänsä. Ympärillä seisovat aavistivat, että kyllä Assarilla vielä oli jotakin sydämmellään, ja kyseltiin uudestaan, jotta saataisiin täysi selko kaikesta, mutta lyhyet ja katkonaiset olivat paimenen vastaukset.
Mut jos Kullervon sanoja Ilmarin emännän kuullen Kertoisin pahoin kävisi: Kiikki paimenen perisi. Muut levottomina. Kertoisit, salaman ruoka! Kumppalin petätkö kurja, Niin sun mustan kannon kanssa Kaskipuuna polttaisimme. Muutkin julmina murisevat. TUIRO. Ajattelin en luvannut, Yhteistä etua mietin: Jos salassa säilytämme Kullervon kamalat tuumat, Niin jokaista meitä voipi Sama iskeä salama.
Päivän Sana
Muut Etsivät