Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Renkala tuli nyt myöskin ja ärjäsi tytölle: »Etkö tiedä, että paimenen tulee olla karjansa kanssa? Missä olet ollut ja missä on Ruskanen? Se sinun täytyy tietää.» Iiri itkeä nyyhkytti, niin että hänen oli vaikea saada sanaa suustansa. Hän vastasi kuitenkin rehellisesti: »En tiedä, en tiedä, missä Ruskanen on Metsässä söivät » »Niin, kai ne söivät, mutta missä se nyt on, kuuletko?
Paimeniako olette? Kukas sinä olet? Tunnetteko sen hyvän paimenen, joka tuntee lampaansa ja joka tutaan lampailtansa? Emme tunne ... minkä hyvän paimenen? Ristuksen Kiesuksen maailman Vapahtajan. Pojat seisoivat äänettöminä ja katselivat suurin silmin häntä, jonka puheesta eivät mitään ymmärtäneet. Sitten aikoivat he mennä.
Ja niin vaipuu silmän vaippa, Väikkyy punertava pimeys, Koska nukkuu nurmilintu, Uneen raukeneevi makeaan. Unohtaavi karjan kellot Paimen unen ihanassa maas; Kaikki Jalli unohtaavi Huovahtaen helmas paimenen; Yhdessä he uneksuuvat Päivän huolet kauvas heittäen. Honka heitä viihdyttäävi Ylähällä hiljaa hymisten, Ylähällä hongan huipus Heporastas vilkas visertää.
Mutta kovin näytti vakaiselta pappilan lyhyt, partava paimen. Toiset paimenet tästälähin näillä laitumilla laumoja kaitsee, ennusti ukko. Vanhat väistyvät, uudet astuvat sijaan tapoinensa. Ja tunnenpa, että paimenen tavat laumahan tarttuu. Sitten kertoi hän mitä oli tapahtunut pappilassa. Myöhään olivat nuoret eilen illalla istuneet puutarhassa.
Lemmeksi sinulle luonto, Ihmisist' ilo vähempi: Jos ken juo heleän helmen Silmäsi sirottamasta, Kasvonsa ken kaunistavi Pohjasi pusertamasta, Niin jo matkalleen menevi, Sun uralle unhoittavi. Niin on lähtehen lirinä, Kuin on paimenen elämä: Lemmeksi sinulle luonto, Ihmisist' ilo vähempi.
Sinua jos hyvä henki Häilyttäisi hyvyyteen.» Paimenen laulu. Oi, kuinka kaunihisti Nyt linnut laulelee! Vuorilla raittihisti Nyt karja karkelee. Taas kukkasista tuoksu Vienosti viimehtii, Kuin kulovirran juoksu Kauniisti kiirehtii. Aurinko ihanasti Aaltoihin kuvastaa, Maininki mahtavasti Laineita loiskuttaa. Ilolla veden päällä Myös sorsa soutelee, Hän kotonansa täällä Laineilla liitelee.
Joukon keskellä seisoi Leena korkeana ja mahtavana, ja hänen edessään seisoi paimenen pieni ja kuihtunut vaimo itkien. Kysyttiin kaikkialla mitä oli tekeillä. Mitä on tapahtunut? Kuka tuolla riippuu? Miksi itkette Piata? Sanovat minua pakanaksi ja noidaksi, nyyhkytti akka. Siinä kiitos vaivastani. Minäkin tahdoin auttaa kuningasta ja maata. Mainio apu! huusi Leena ylenkatseellisesti.
Ma kerran kummia uneksin: muka manalan maille ma astelin, tein tilini kanssa maailman ja auki jo ukset Tuonelan ma eessäni näin; näin Tuonen valkean joutsenen, näin Tuonen tuikean paimenen, joka ampui nuolen mun sy'ämehen; hän kieltä korskaakin käytti jo ja kuolon varjot hän näytti jo ja Tuonen tyttöjen karkeloon hän pyys ja mustahan aurinkoon jo tahtoi muakin uskomaan.
Nyt syödään paimenen murkina, sanoi pojista muuan ja veti leipää, voita ja kalaa kivelle. Nyyri hoi, sinä! huudahti toinen pojista, joita oli kolme.
"Kyllä herra on täksi kesäksi saanut toimekkaamman paimenen, kuin viime kesäinen oli," sanoi Sikke-muori mielihyvillään. "Katsokaas, miten paljo rössyä se jo ensi päivänä on kotiin tuonut! Vispilä on, kuin ollakin pitää, hierin tulee tuosta hyvä, mutta nuo tohvelin tapaiset eivät ole mistään kotoisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät