Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
kun pannut tosi paimenen on sijaan hän poikansa, tuon ruumiiltansa ruman, rumemman sielultaan ja halpa-synnyn.» En tiedä, vaikeniko, vaiko vielä hän puhui, niin jo kauas juossut oli, mut tämän kuulin sekä päätin muistaa. Hän, Auttajani joka pulman tullen, nyt lausui: »Tänne käänny, katso kahta, jotk' kiroo hitautta jo kiireellänsä!»
Kerran, kertoo tarina, istui Alfred tuvassa uunin edessä jousta ja nuolia vuoleskellen. Paimenen vaimo, tietämättä, kuka vieras oikeastaan oli, oli käskenyt häntä katsomaan leipiä, jotka hän juuri oli pannut paistumaan. Mutta Alfred, ajatellen enemmin kansansa tukalaa hätää kuin leivän paistamista, toimitti tehtävänsä huonosi.
UNTO. Kullervo, nyt huoneeni jätät ja Ilmaria seuraat, sillä hänelle myin sinun orjaksi, hän tehköön kanssas mitä tahtoo. ILMARI. Paimenen viran sinulle annan, ja jos siivosti itses käytät, niin hätä päällesi ei käymän pidä, mutta mielisitkö juonitella, niin kyllä sun ohjata tiedän.
Tultuansa paimenen mökkiin ystävämme Simo sai vielä kuulla toisia sanomia. Sanantuojana oli Klemetti-isä, puettu toivioretkeläisen pukuun, jo valmiina lähtemään takaisin etelään päin. Hän tuli sanomaan jäähyväiset maanpakolaisuus-kumppanilleen, toivoen saavansa hänet kenties matkakumppalikseen. "Mutta mikäs teitä", kysyi porvari, "nyt käskee niin äkkiä surman suuhun palajamaan?"
Jos et liiku, voit rukoilla, Loitsut viimeiset lukea. ILVO. Kullervo Kalervon poika, Mies jalo, väkevä, uljas! Sopikaamme suin sulavin, Nuolet vaiheta sanoiksi! Sulle, urho, ei sopisi Vaimon heikomman varalle Jousta jännittää vihaista. KULLERVO. Mut sinulle, vaimo heikko, Sopi sotkea kivonen Paimenen eväspalaksi. Sepon ylpeän emännän Sopi särkeä parahin, Ainoa isäni muisto.
Me astumme niiden jäljestä sisään Stefanin portilta ja saamme kävellessämme monta opettavaista havaintoa paimenen ja lammasten keskinäisestä suhteesta.
"Täytyy taas paimenen mennä kaitsemaan karitsaansa." Ja hän tassutteli lamponavettaan päin. Ajattelin: hänen laisiaan kai olivat nekin, jotka ennenkin saivat luopumaan kaikesta ja seuraamaan häntä, saarnaveljet, jotka hoitivat väsyneitä luostarien rauhaan. Hänen laulunsa otti, minkä toisen soitto äsken oli antanut.
Piiat pirttihin tulevat Papin leipä liettehessä, Papin lapset lattialla, Papin akka pöyän alla, Itse pappi parratonna, Takki halki hartioista, Puksut poikki polviloista, Paitaki pahoin revitty. Paimenen hätä. Turu, turu tulkoon, Kotiväki kuulkoon! Jo on rosvot karjassani. Joros katoi karjastani, Karjakoira hirtettiin, Musta härkä tapettiin, Paimen parka tuomittiin. Ellin velli.
Mutta sanokaapa, pyysin minä Gaginia: koska kerta avosydämisyys vallitsee meidän kesken eikö hän todellakaan ole tähän asti mieltynyt kehenkään? Pietarissa hän varmaan on nähnyt paljon nuoria miehiä. Nämät juuri häntä eivät ensinkään miellyttäneet. Ei, Asja vaatii itsellensä sankarin, epätavallisen ihmisen tahi maalarin kuvaamaan vuoren rotkossa istuvan paimenen.
Tiedän että olen sieluni kadottanut. Kaikki kuulijat katselivat kelmeinä ja hämmästyneinä toisiansa. Ei epäillyt enään kukaan paimenen sanojen totuutta. Rakuunat käänsivät musertuneina hevosensa ja riensivät toverien luo, ja muut erosivat kauhistuneina hänestä, joka suuressa sieluntuskassaan ei jaksanut enään nousta. Hänen vaimonsa yksin jäi paikalle, kelmeänä ja jähmettyneenä.
Päivän Sana
Muut Etsivät