Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Niin, mitäpä vielä?" kysäsi hän ivallisesti. "Minähän vain heitettiin tomuun!" "Oh, tuo ilkeä Almansor!" huusi Hermina. "Sanoinhan minä, että sen niin piti käydä." "Voittepa iloita nyt, sillä Almansor on kuollut!" sanoi hän katkerasti. "Minäkö siitä iloitsisin, kun te siitä niin paljon piditte?" sanoi Hermina pahoilla mielin, "pidätte minua siis pahantahtoisena!"
«Minkä tähden teidän pitää matkustaa pois?» kysyi Louise puoleksi pahoilla mielin. «Sen tähden», vastasi Jacobi, «etten tahdo nähdä sitä kihlausta, joka täällä kyllä piakkoin tapahtuu ja siksi että viime viikkojen tapahtumain johdosta olen vakuutettu siitä, ettette sydämmessänne kanna minkäänlaisia helliä tunteita minua kohtaan!»
Nyt ei Helenalla ollut jäljellä muuta kuin sanoa hyvästi ja jättää ikipäiviksi tämä vankila. Harvoin hän eläessään oli niin pahoilla mielin ollut kuin nyt, kulkiessaan tuttua tietä vankilasta kaupunkiin. Eikä se ollut yksistään Souvari-Heikin tähden, vaan yhtä paljon ja ehkä enemmänkin vielä tirehtörin tähden.
Tästä syystä hän ei käynyt kenenkään tykönä, paitsi myllärin talossa, kussa hän oli usein ja aina ystävällisesti vastaanotettiin. Mutta yhtenä iltana sinne tultuansa tapasi hän väen siellä murheellisna ja pahoilla mielin. Vanha mylläri oli ääneti ja ajatuksissaan; hänen vaimonsa pahalla tuulella ja vihainen, juoksi ympärin ja paiskasi ovet kiinni jälkeensä; Elsalla oli silmät itkusta punaiset.
Tuli vanha virkaheitto, Kelmi kapsutti katua, Harjustakki hartioilla, Suolilla on vyö sorea, Napit vaskesta valettu, Hopealla holvattuna, Saappahat somannäköiset, Kuultokengät kelvolliset; Alkoi Jussille jutella, Suomen miestä surkutella: »Mitä oot pahoilla mielin, Katselet katua pitkin?» Jussi huono huokaiseksen, Murenella muistelevi: »Sitä oon pahoilla mielin, Katselen katua pitkin, Kun ei kirja kelvannunna, Vaikk' ol' suomi suorin pantu, Savon selvillä sanoilla; Pois pihalle potkittihin, Sylki päälle sytkättihin.» Tuohon virkki virkaheitto, Venskan veijari vetäisi: »Kuules ukko, kun sanelen Jutustasi, Suomen Jussi!
Tämä ei paljon onnistunut, sillä hän kuului niihin, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä, vaan aina tuskittelevat jostakin. Tämä oli Fedelle kova kohtalo. Hetken kuluttua jätin hyvästi ja astuin alla päin, pahoilla mielin pimeitä katuja pitkin. Yht'äkkiä huomasin valossa, joka lankesi erään myymälän ikkunasta, jotakin kimaltelevan likaisella katukivellä.
Klaus kohta kotio riensi, Alla päin, pahoilla mielin; Otti tulta tervaksehen, Tulta tuoheen viritti, Pisti tulen nurkan alle, Valoi alle valkiata. Elinainen nuori roua Pisti sormensa lasista, Vihkisormus sormessansa: "Ohoh Klaus kultaseni, Elä sormustas kaota, Jossas kantajan kaotat!" Klaus Kurki kurja miesi Veti miekkansa tupesta, Raappas rauan kiiltäväisen, Laski oitis sormen poikki.
Tästäpä syystä siis en ole ensinkään vastahakoinen lähtemään, vaan elän siinä hyvässä toivossa, että kuolleillakin on joku olo olemassa, ja, kuten vanhastaan sanotaan, olo parempi hyvillä kuin pahoilla." "Mitä nyt, Sokrates?", sanoi Simmias: "aiotko meistä erota ja itseksesi pitää tämän mielipiteen, vai etkö siitä meitäkin osallisiksi tee?
Katso: johan olet Pohjolassa käynyt, johan olet Sammon takonut!» Ja Väinämöinen kysyy Ilmariselta: »Veli seppo Ilmarinen, Mit' olet pahoilla mielin, Kahta kallella kypärin Pohjolasta tullessasi? Miten Pohjola elävi?»
Oli meillä kuitenkin heiniä muassamme, mutta oli Margareetta pahoilla mielin, ja rupesi hän vaimon kanssa puhumaan ja kysyi kuinka hän niin yksin oli. Vastasi vaimo hänelle sanoden: "en minä muuten näin yksin ole, mutta ovat lapset menneet polttopuita kokoomaan ja kaksi etsimään vähän koivun oksia lampaille."
Päivän Sana
Muut Etsivät