Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Herra keisari, sanoi palvelija, Rooman loisto on mennyt, barbaarit ovat hävittäneet sen aarteet ja repineet maahan kauniit hovilinnat siinä kaupungissa, jota mainittiin maailman pääkaupungiksi. Keisari kääntyi pahoilla mielin pois ja näki kaksi munkkia, jotka tulivat, matkasauvat kädessä, vierailta mailta.
»Kahdella riunalla?» »Onhan noita lento-oravia .» »Lento oravia, otjoko?» änkytti Pietari. Suurella vaivalla pääsi poloinen kaupunkilaisten pilkkaa pakoon rattailleen. Ja allapäin pahoilla mielin lähdettiin kotiin junaamaan. Mutta sillä ei siitä päästy. Vielä tänäpäivänä kutsutaan saman paikkakunnan asukkaita »otjon vetäjiksi.» Leirimuistelma. Siitä on jo useita vuosia.
"Hän voi puolustautua Justinianuksen edessä vain siten, että hän todellakin ottaa goottien kruunun ja luovuttaa sen keisarille." "Niin", sanoi Belisarius huoaten, "sinä olet oikeassa. "Minulla ei ole valitsemisen varaa." "Mene sitten", sanoi Antonina pahoilla mielin. "Mutta salli minun jäädä pois tästä kulkueesta. Se on käärmeen luikertelemista eikä voittokulkua."
"Minun nähdäkseni, Kebes, onkin asian laita kerrassaan juuri näin", sanoi hän, "ja tämän kun tunnustamme, emme suinkaan eksy, vaan todenperästä olemassa ovat elpyminen ja elävien syntyminen kuolleista; niin ikään ovat kuolleiden sielut olemassa, ja hyvillä on olo parempi, pahoilla pahempi."
Niin astuivat kaikki, yksi toisensa perästä, pöydän tykö, ja moni oli pahoilla mielin, ettei saattanut antaa koko summaa kultarahassa. Siihen hän vastasi leppiästi ja ystävällisesti: »Yhtä kaikki se on. Antakaat mitä tahdotte.» Ja kaasivat pöydälle kultarahoja, muutamat hopiarahoja, muutamat sedeleitä ja reverssejä.
Sama äsken mainittu äreä herra huomasi minut jo kaukaa tulevan ja ärjyi täyttä kurkkua kääntymään hyvissä ajoin takaisin. Töin tuskin sain häneltä luvan käydä noutamassa vähäiset tavarani eräästä tehtaan kartanossa olevasta huoneesta, jossa olin ollut asuntoa työ-aikanani. Sydän varsin täynnä ahdistusta ja surua läksin alla päin, pahoilla mielin, astuskelemaan kaupunkiin.
KAARLO. Jahka katson. Ne tietysti käytetään hyvään tarkoitukseen? RIIKKA. Tietysti, tiedäthän suurimman iloni olevan auttaa kanssaihmisiäni. OORTTA. Siinä teet hyvin kauniisti, erittäinkin kuin ei kukaan kanssaihminen vielä ole auttanut sinua. RIIKKA. Siitä en ensinkään ole pahoilla mielin. LIINA. Nyt menen tuomaan kahvia.
Kardinaali oli kuninkaan lumoova käärme ja kuningas oli lintu, joka hyppii oksalta oksalle voimatta lentää pakoon. Niinpä olikin palaus La Rochelleen peräti surullinen. Erittäinkin olivat meidän neljä ystävystä tovereidensa kummastuksen esineenä; he ratsastivat toinen toisensa sivulla allapäin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin.
Hän juoksi kotiinsa aivan pahoilla mielin, juuri kuin hänelle olisi tapahtunut suurin onnettomuus ja katkerin häpiä. Hänen isänsäkin, se rehellinen mylläri, putisti päätään ja sanoi: »Tuo Toivonen on, luulenma, järkensä kadottanut.» Mutta Toivonen piti päätöksensä. KUINKA TOIVONEN KOULUA PIT
Se vaites vastaeli: Ei luonut Luoja luokkakättä Ei antanut armollinen atrakättä, Antoi astian pesiän Toi tuvan pyyhkiän Toi pirtin pesiän. Isyt oli mielillä pahoilla Sydämmillä surkiammilla Sapsii tulia saunatieltä Kepsii mennä kiuka'alle. Toinen nainen naapurista Se toi toet sanomat. Oo! isyt vana isä Vanha taatta vaaliani, Elä ole mielillä pahoilla Ole mielillä hyvillä Sy'ämmillä lempeämmillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät