Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Jos tahdot, sano, Ett'en ma kultaa puutu. Katsos, tässä! APEMANTUS. Ei täällä kulta kelpaa. TIMON. Varsin hyvin: Se täällä nukkuu eikä pahaan lahjo. APEMANTUS. Mut missä makaat yöt? TIMON. Sen alla, jok' on yllä. Mut sinä, missä sinä päivin syöt? APEMANTUS. Siellä, missä nälkäni tapaa ruokaa, tai, oikeammin, missä sitä syön. TIMON. Voi, sentään, jos myrkky kuulisi minua ja tietäisi mieleni!
Sitten menimme naurahdellen pois talosta. Kun Aspela Tyrnävälläkin sitä nauroi, sai hän minunkin nauramaan; mutta Aspela ei sanonut oikein, missä seurakunnassa se tapahtuikaan. Kertoi vaan sen väliin tapahtuneen Revolahdella, väliin Lumijoella. Ei tahtonut Aspela saattaa taloa pahaan huutoon.
Jos ei synnistä saa estää, Puhtaaks pestä Herra Jesus verellään, Ei Hän saata tulla pahaan Asumahan, Vaan mä auttamatta jään. Ylkää vastaan kulkekaamme, Ostakaamme
Malta, Athos! Te, herrat, puututte nyt pahaan asiaan ja teidät pistellään seulaksi. Palvelijani ja minä ammumme teihin kolme laukausta ja kellarista saatte saman verran; siihen lisäksi on meillä vielä miekat, jota, olkaa varmat siitä, minä ja ystäväni käytämme jotakuinkin. Antakaa minun selvittää teidän asianne ja omani. Te saatte kohta juotavaa, sen vakuutan kunniasanallani.
Hän häpesi ennen kaikkea puhua pahaa isäntäväestään, vaikka moite olisi oikeastaan koskenut vain Roselia, sillä muuthan olivat hyviä; mutta hän tiesi, että häpeä on palvelijankin saattaa taloa pahaan huutoon, ja senvuoksi hän vastasi vain: palvelijan ei sovi arvostella isäntäväkeänsä; "ja hyväsydämmisiä he ovat kaikki", lisäsi hän sitten sisällisessä oikeudentunnossa, sillä hyväntahtoinen oli tosiaan Roselikin kaikessa tulisuudessaan ja ylpeydessään.
Palkan maksan ja harmia vain saan kiitokseksi», vastasi patruuna. Leena sattui tulemaan pahaan aikaan, sillä patruuna ei ollut hyvällä tuulella. Hän oli saanut huonon vuodentulon, niinkuin kaikki muut. Se teki hänelle suuren vahingon, ja hänen täytyi elättää monta, joita ei hän olisi tarvinnut työssänsä.
Se oli joku ikäänkuin nuorempi, kalpea mies, otsa pitkissä rypyissä, onnettomuus silmissä, jotka hirvittävällä pelolla kehottivat johonkin kauheaan pahaan. Helenan sydän kouristui ja hän ehdottomasti vetäytyi tuolissaan taaksepäin.
MIKKO. Olisitkin sitten jäänyt sinne ulos leikkimään hänen kanssaan. Tulit tänne vähän pahaan aikaan. JOHANNES. Onko niin, Anna Liisa? ANNA LIISA. Voi, ei! Mikko vaan suotta JOHANNES. Luulin että Pirkko ilman aikojaan kujeili, kun ei tahtonut päästää minua sisään. Mutta ymmärsin syyn, kun näin Mikon täällä. MIKKO. Vai ymmärsit sinä?
Sattuisi juuri pahaan aikaan.» Alma meni avaamaan ja palasi hetken päästä takaisin Nymarkin seurassa. John rypisti hiukkasen otsaansa. »Sinulla taitaa olla kiirettä, John», sanoi Nymark. »Onpa vähäisen, jos totta puhun. Mutta istuhan yhtäkaikki.» »Enhän minä kauvan viivytäkään. Tulin vaan pientä asiaa.» Alma pisteli uutterasti neulaansa, eikä katsonut vilahdukseltakaan ylös. »Mitä se oli?»
Hän otti sittemmin osaksi sotamiehenä osaa melkein kaikkiin taisteluihin kesän aikana, osaksi hän itse harjoittamansa vapajoukon etupäässä harhaili halki Savon ja Karjalan ja teki Venäläisille niin suurta haittaa, ottamalla heidän pieniä vartioitansa ja ruokavarojansa, joita kuljetettiin pääpaikasta pitkin, että vihollinen usein joutui pahaan väliin.
Päivän Sana
Muut Etsivät