Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Helenan pysähtyi sydän epätietoisuuden jännityksestä. Uskotko sinä? kysyi hän hiljaa. No en minä ole sitä koskaan oikein ymmärtänyt. sanoi äiti selvitellen kammalla pitkien hiuksiensa päitä. Ja Helenalta putosi kivi sydämmeltä. Uskooko pappa? En minä luule, naurahti äiti.
Elämä ei ehkä ollutkaan niin ikävätä kuin miltä se eilen illalla tuntui... Pirttiin tultuani panin kummilta saadun paidan ja hameen päälleni. Toinenkin ehyt paita minulla oli. Se oli äidin ompelema. Sen käänsin kauniisti laskoksille ja panin nyyttiin. Ja sen päälle asetin sitte aapisen, katkismuksen ja äidin virsikirjan. Matara tuli katsomaan, mitä minulla oli nyytissä.
Pienimmätkin kun menivät sen sängyn luokse, niin se aina, vaikka ei jaksanut istuakaan, silitteli lasten päitä ja puheli: »pikku piika, pikku piika» ja »kaimamies, kaimamies». Hän alkoi hyrskähdellä itkusta. Tuomas katsahti siihen ynseällä syrjäsilmäyksellä ja meni vähäksi aikaa pois tuvasta.
Liika ombi opetukses; vielä tässäkin virassa olen itse Oldermanni, elän neulani nenällä. Vanha vaate ehjänäkin ombi ensin ratkottava, sauma siellä, toinen täällä, ett' on ommella parembi, tehdä ahtaan avaraksi. En mä kaipaa kynttilääkän pimeyttä poistamahan. Mit' on työtä tehtäväksi? Eikös ole ystäväisen' edes paitas paikattava? Tyttö. Kauan pitää pijan paita, jonga paikka pahendaisi. Hulivili.
Päin vastoin on kuolema hyvä, kun hyvin olemme elämämme päättäneet. Ja niin sopii meidän uskoa, että kuolema tuolle ikävöitylle nuorukaiselle, joka nyt niin kauniisti lepää viheriöitsevän turpeen alla, niinkuin myöskin hänen iästyneille vanhemmillensa, joidenka harmaita päitä murhe nyt kovasti painaa, oli hurskauden paras palkinto. Kaarne ja Vares.
Nuo päivettyneet kasvot näyttivät niin oudoilta ja reippailta täällä kotona kevätkesän viileässä ilmassa; muutamalla oli tulipunainen paita, toisella sininen merimiehen lakki, jotka olivat kotoisin tuosta merkillisestä Riosta.
Näettehän, että enin osa laihoa on verissään ja osaksi on jo valmiita päitäkin. Jos seassa on vielä valmistumattomiakin päitä, tulee niistäkin itävät jyvät. Eikä sitä vielä tiedä, kenen laarit tulevat täyteen ja kenen jäävät vaille", koin puolustella itseäni ja työtäni.
Pari kyyneltä herahti hänen säteilevistä silmistänsä, pari ylpeyden kyyneltä, jotka eivät poskille tipahtaneet. »Oi, anteeksi ... anteeksi, kuningatar...» Herttua parka näytti niin nöyrältä ja suuteli hänen sormiensa päitä niin surullisena ja katuvaisen ilme kasvoillansa, että kuningatar jatkoi hieman lauhtuen: »Tehkää luettelo kaikesta, mitä olette omistanne maksanut, rakas Rosen.
Niittäjällä oli hartiat märkinä, vesiliko paita lätkötti kiinni hartioissa, kun hän käveli ladon luo. Mutta ei hän siitä hartiainsa märkyydestä ollut tietävinään mitään, otsastaan pyyhkäisi vain hikeä paitansa hihalla ja istahti ladon kynnykselle ruveten ryyppimään. Tyhjän kuppinsa laskettuaan liinalle hän sanoi: Kylläpä siinä on entinen hyvä makunsa kuin jättiläisen tervassa.
Kunp' on eukkoni eläisi, Oisi vanhin valvehella, Ei se lapsi näin kävisi, Nukkavierulla nutulla, Karvavieru kauhtanalla, Paha raiska paita päällä; Maata verkani vetäisi, Siltoa sinihamonen. Tule ei päivä polvenaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät